Kaksi yötä Tahkoon on...

Kesäflunssa on selätetty ja pyörä puunattu. Roscoe on xc-kisakuosissa vain 12,5-kiloinen, mikä on sille aika vähän. Rocket Roneilla se myös kiihtyy herkemmin kuin vielä koskaan. Pyörän piikkiin ei siis epäonistumisia sovi laittaa.

Oma kunto on melkoinen arvoitus. Viimeisimmillä lenkeillä kulki aika lailla entiseen malliin, mutta syke heilui huomattavasti aiempaa korkeammalla. Malminkartanon täyttömäen ylämäkeä kihnuttaessa löytyi mm. kauden uusi maksimi 201 bpm. Kyllähän matka näinkin taittuu, mutta energiankulutuksen kanssa voi tulla ongelmia. Energiapolitiikkaa onkin tullut jo harrastettua taalareita hinkkaamalla, eli armottomalla mässäilyllä. Alkuun yletön hiilariherkuttelu on ihan mukavaa, mutta huomenna illansuussa karkit, limut, makaronit ja maltojuomat takuulla aiheuttavat jo kuvotusta.

Omat ongelmansa varmasti aiheuttaa myös lauantaiksi ennustettu 30 asteen helle. Juomaa tulee siis kulumaan runsaasti. Tämän kauden pisin maastolenkki taisi olla n. 45 km ja näissä oloissa se pitää sitten liki triplata. Jo pelkkä maaliin asti selviäminen tekee minusta omissa silmissäni sankarin, joten mitään aikatavoitteita en rupea arpomaan.


Huomisen ohjelmassa on sitten suunnilleen kahdeksan tuntia autossa istumista, syömistä ja tietysti jännittämistä.

Keskikesän kuulumisia

Viime päivityksestä onkin jo aikaa. Toukokuussa harrastus painottui voimakkaasti nettikirjoittelun sijaan ajamiseen. Silloin tuli tilastoon mulle suurehko lukema 617 km, josta 267 km oli maastoajelua. Kesäkuussa oli tarkoitus ajaa suunnilleen joka päivä ja oikein reilusti. No, toisin kävi. Nyt päällä oleva kesäflunssa täyttää tänään kaksi viikkoa. Varsinaisia kuumepäiviä ei ollut kuin yksi, mutta sitkeä nuha, kurkkukipu ja yleinen vetelyys vaivaa. Viikko sitten luulin jo parantuneeni ja kävin Turussa ottamassa lyhyen lenkin samalla kun taitolentoryhmä Thunderbirds harjoiteli kuvioitaan taivaalla. Siitähän seurasi takaisku ja toinen viikko sairastelua. Näissä oloissa Tahko tuntuu jo etukäteen epäonnistuneen, voi olla että täytyy vaihtaa lyhyempään matkaan. Kunhan saan tehtyä jonkinlaisen kuntotsekkauslenkin, pystyn päättämään siitä paremmin.

Keulimisen ja mun kikkailun harjoittelukin on jotenkin hiipunut pois. Oppimiskäyrä niissä puuhissa tuntuu olevan niin pirullisen jyrkkä, että mielenkiinto väkisinkin häviää. Sen sijaan olen huomannut Surgen olevan huippuhauska metsäkone ja pumptrackilla se on aivan lyömätön peli. Pumptrack on muutenkin mahtava juttu. Syke nousee taivaisiin, vaikka ei tarvi edes polkea. Täytyy vielä yrittää pumppailla tuolla metsäpoluillakin.

Kevätmuotia

MTB-Turku teetti ensimmäisen yhteisen ajopaitansa. Vaikka eri yhdistykseen nykyisin kuulunkin, täytyyhän kasvattiseuraa edustaa ja mainostaa. Katso myös: mtbturku.net

Surgee ns pyörä

Tänä vuonna tulee blogittajalla kolmekymppiä täyteen. Maastopyöräilijänä kolmenkympin kriisiä aiheuttaa se, etten ole koskaan oppinut kunnolla keulimista, manuaaleja, bunnyhoppeja yms. kikkailua. Kuten kaikki tietävät, ongelma piilee tietenkin välineissä ja ratkeaa hankkimalla uusia leluja. Tässä tapauksessa miltei kirjaimellisesti: tarvitaan kunnon playbike.

Roscoen päivityksistä oli jäänyt jonkin verran osia yli ja nettikauppojen valikoimista löytyi sopivasti täydennystä. Lopputuloksena on NS Bikes Surge 2-runkoon perustuva teräksinen monikäyttöjäykkäperämaastopyörä.

  

Runko on japanissa jalostettua terästä, puolalaisten suunnittelema ja taiwanissa hitsattu. Geometria on suunniteltu 120-160mm joustavalle keulalle, jolloin 150mm keulalla ohjauskulma on loiva n. 67 astetta ja Satulakulma n. 70. Satulan saa sopivalle korkeudelle sekä tehokasta polkemista että kikkailua varten. Dropoutit ovat liukuvaa mallia, joten sinkulakäyttö on helposti mahdollista. Keulavalintani on Rockshoxin teräsjousi-Sektor 110-150 U-turnilla ja 15mm akselilla. Ideana on mahdollisuus lyhentää keulaa käden käänteessä, kun tarvitaan napakampaa ohjauskulmaa.

 

Deoren kammet eivät menneet kaupaksi, joten oikeastaan niiden ympärille tämä projekti lähti rakentumaan. Kampiin kytkin FSA:n 36-hampaisen DH-rattaan ja Race Facen bashringin. Ohjuri on Superstar Plasma. En ole ennen omistanut ketjuohjuria ja sen asennus yllätti helppoudellaan ja itse ohjuri hiljaisuudellaan. Vaihtaja on alunperin varalle hankittu Sram X.9 medium-häkillä ja vipu X.7. Pakka on XT 11-34, jarrut Roscoen entiset Avid Juicy 3:t. Polkimet Wellgo B25. Stemmi Truvativ Stylo Race 60 mm. Satulatolppa Stylo Team. Kiekot, satula ja tanko Bontrageria Roscoen jäämistöstä.

Surge on kirjaimellisesti soiva peli. Viisto- ja vaakaputken kilautus kuulostaa aivan ovikellollta ja soi erittäin harmonisesti. Myös ensimmäinen testiajo vakuutti, mutta keulimisharjoitukset futiskentällä paljastivat, että kenties kuskillakin on ajotekniikkaan ja tasapainoon jotain vaikutusta. Nyt tarvitaan enää sinnikkyyttä opetteluun ja harjoitteluun, välineet on ainakin kohdallaan.

Tahkolle taas kesällä

Ilmoittauduin juuri ensi kesän TahkoMTB-tapahtumaan. Tarkoituksena on ajaa ensimmäistä kertaa kaksi kierrosta eli 120 km. Haaste on minulle kova ja jännittää jo aika lailla, että riittääkö puhti noin pitkälle matkalle. Viimeisimpien maastolenkkien perusteella talven työmatkapyöräilyllä on ollut vaikutusta ja onhan tässä vielä kolme kuukautta aikaa treenailla. Kisakondiksen eteen on kuitenkin vielä hikoiltava aika lailla.

Viime vuonna ajoin viidennen kerran "puolimatkan" eli 60 km. Kisa meni ihan nappiin, vaikka oli todella kuuma keli (n. 30 astetta). Lopputuloksena oli uusi oma ennätys 4:05:14.

Erityisesti viime kesän Tahkolta jäi mieleen yhteiset kilometrit Eksyilytarinoiden isännän Matti H:n kanssa. Matti ajoi täysjäykällä sinkulalla tapansa mukaan äänekkäästi. Kuulin Matin tauotta papattavan puheen ensimmäisen kerran ehkä 20 km kohdalla, jolloin Matti oli letkassa arviolta 50 m päässä takanani. Kyseissä kohdassa polku oli aika hidas ja kapea. Välillä reitti nopeutui ja ääni hävisi, mutta noin puoli tuntia ensikuuleman jälkeen Matti tuli ohi ja päätimme jatkaa yhdessä matkaa. Kahdestaan ajo sujui hienosti ja väsymys unohtui kun juttua riitti. Yritimme murtaa kilpailijoiden selkärankaa mm. puhumalla Bogart Companystä ynnä muusta masentavasta. Kaikki tietysti Turun murteella. Kommenttien perusteella ainakin muutama kuski päästi meidät ohi aikansa juttuja kuunneltuaan. Muut ohitetut jäivät lähinnä sanattomiksi.

Toinen hyvä muisto on se väsymyksensekainen liikutus, jota tunsin viimeisessä isossa nousussa kun tajusin että nyt tulee uusi oma ennätys. Miltei kyynelehdin huohotuksen lomassa. Kun maalissa selvisi, että ennätys parani n. 40 minuuttia, oli fiilis aivan mielettömän hyvä. Vaikka reitti oli taas aikaisempia vuosia nopeampi ja keli oli kuiva, voin silti olla todella tyytyväinen. Tämän vuoden reitti pitäisi olla tasan sama, joten toivottavasti uudet huippufiilikset odottavat Nilsiässä.

Asennusmoka

Kevennysosat ja taitoni pyörämekaanikkona eivät aina sovi yhteen. Säädin hieman tangon asentoa ja stemmiä takaisin kiristellessä kuului räks. Element-technic Neon antoi etulevystään periksi. Etulevyyn kairattu E-kirjaimen muotoinen logo/kevennysreikä tulee aika lähelle reunaa ja huolettomasti kiristäen se nähtävästi hajoaa aika helposti. Pitäisi varmaan olla varovaisempi, titaanipultteja on myös tullut katkottua muutamia.

Kyllä tuolla vielä ajaa, kunhan ei välitä naksuvasta äänestä. Uusi stemmi (Truvativ Stylo Team) on kuitenkin jo hankinnassa. Fiksuinta olisi varmaan ollut hankkia heti alkuun Thomson, mutta kun kevyempää pitää saada...

Jarrut karkaistu

Viikonlopun ajomahdollisuudet tärvääntyivät, kun lievät flunssaoireet pakottivat lepäämään. Ajamisen korvikkeeksi sai kelvata pyörän ruuvailu. Asensin uuden tangon ja jarrut sekä suoritin jarrujen sisäänajon.

Levyjarruja sisäänajettaessa poljetaan ensin hampaat irvessä alamäkeen jarru pohjassa. Mäen juurella kuumat jarrulevyt ja -palat kastellaan, mistä aiheutuu jännittävä sihinä ja  sakeahko höyrypilvi. Sattumalta tätä tuli tehtyä lähijunasta purkautuneen ihmislauman kummeksuvien katseiden alla. Erityisen jännittävää.

Avidin Juicy 3:sten vaihtaminen Elixir R:iin toi lyhyen testin perusteella toivotun vaikutuksen. Tehoa on enemmän ja modulaatiota erittäin runsaasti. Tosin pidin vanhojen Hayes Ninen on/off-tuntumasta hyvin paljon, mutta kai tuo laajemmalla skaalalla annosteltava jarruvoima on yleisesti ottaen parempi juttu.

Go Expossa/Fillarimessuillakin tuli tänään piipahdettua, mutta siitä retkestä ei hirveästi ole kerrottavaa. Kamera roikkui mukana, mutta kuvia otin vain kolme. Jotenkin pyörien katselu ja osien käpistely ei kiinnosta entiseen malliin. Ostin sentään messutarjouksista sveitsin armeijan vanhan villapaidan ja 4 kpl ex-ruotsin armeijan vihreitä vetoketjupooloja kun halvalla sai.

Dieetillä nautitaan kuitua ja eliksiiriä

 

Lankesin ensimmäiseen hiilikuitupalikkaan pitkän pyristelyn jälkeen. Kyseessä oleva tanko painaakin vain vajaa parisataa grammaa 680mm leveänä. Elixir R:t pitäisi toimia paremmin kuin Avidin Juicy 3:t, joihin en ole ollut ihan tyytyväinen. Ja onhan ne kevyemmätkin.

Näiden asentamisen jälkeen Roscoe alkaa varmaan olla valmis. Ehkä.

Alamäki-iloittelua Lintuvaarassa

Viime valituksen jälkeen olen pari kertaa käynyt ajelemassa keväthangilla. Tänäänkin äärimmäisen hieno talvikeli houkutteli ulkoilemaan. Oli pari astetta pakkasta ja aurinkoista. Kävin Lintuvaarassa testaamassa enduroporukan lapioimaa alamäkipätkää, joka kulkee nimellä Arin erikoinen. Kyseessä on loivaan alamäkeen etenevä reilu puoli metriä leveä ränni, joka pujottelee  puiden välissä ja aaltoilee paikoitellen ylös-alas. Aalloista voi halutessaan hypätä tai pumpata lisää vauhtia. Droppeja pätkällä ei ole. Rännin pohja oli sileä ja jäätynyt kovaksi, eli vauhdikkaaksi. Laskuja tuli tänään osapuilleen viidestätoista kahteenkymmeneen. Kaaduin vain kerran, eli yritystä olisi voinut olla reilusti enemmän, sillä paksuun lumeen pannuttaminenhan ei tunnu missään. Seuraavassa sekalaisia havaintoja reissulta:

• Polkeminen satula pohjassa rasittaa polvia todella paljon. En viitsinyt vekslata satulatolppaa edestakaisin, koska pätkä on vain reilu 300 metriä pitkä. Helposti kipeytyvä vasen polveni onkin sitten vihoitellut koko päivän.
• Taito lisääntyy toistoilla. Alkuun ajaminen oli tosi jäykkää ja hankalaa. Loppupään laskuissa alkoi pumppaaminen ja sladit vähitellen jopa onnistua.
• Kaarteen pumppaaminen lisää pitoa aivan mielettömästi, mutta sen onnistuminen vaatii melkoisen hyvää rytmitystä.
• Lukkopolkimet ei kovin hyvin sovi itselleni tuon tyyppisessä ajamisessa.
• Alaselän lihakset kaipaa reippaasti lisää treeniä ennen kesää.
• En oikein hallitse vauhdikasta kurvailua nopealla alustalla. Ajaminen on pääasiassa ollut juurakkorytkytystä, eikä ole sen takia tarvinnut miettiä nopean kaarreajon hienouksia.
• Pyörällä hyppääminen pelottaa nykyisin aivan liikaa. Kahdesta edellisestä kohdasta johtuen alkoi kyteä ajatus vierailusta Kalpiksessa tai jossakin vastaavassa kokeilemassa hissipyöräilyä.
• Ajotekniikan opiskelu kirjasta ei tarkoita, että oikeasti osaisi vielä mitään.
• Syke voi nousta 180:een myös alamäessä. :)

Lenkki oli siis erittäin hauska ja myös opettavainen.

Pyöräilyrintamalla hiljaista

Talvikypärä

 

Harrastepyörailyn suhteen on ollut viime aikoina aika hiljaista. Ei ole reisissä paukkuja työmatkojen lisäksi, on liian kylmä, ei ole kunnon polkuja, on muutakin tekemistä... Ynnä muita surkeita tekosyitä. Lihaskuntoprojektikin on siirtynyt vaivihkaa hyllylle lähinnä reisijumin ja motivaatio-ongelmien takia. 

Kaikesta huolimatta yksi syksyllä listattu tavoite on käytännössä toteutunut. Punnitsin Roscoen edellisen postauksen kisakiekoilla Kendan Nevegalein kumitettuna. Vaaka näytti vain 13,1 kg. Kisakelpoisilla renkailla paino siis putoaa melko varmasti kolmeentoista kiloon. Mahdollisesti se vajoaa alemmaksikin, jos raaskin vaihtaa ohjaustangon kevyempään (kenties jopa hiilikuituiseen).

Jottei harrastus ihan kokonaan unohtuisi, vaihdoin Roscoen vaihdevaijerin ja liimailin talvikypärään tarroja. Ostin myös WhatMTB-lehden kirjakaupasta pyöräilyhenkeä nostattaakseni. Edellispäivänä kustin tuoma vuoden ensimmäinen Fillari-lehti ei hirveästi inspiraatiota tarjonnut. Paitsi että seitsemän veljeksen vaellusreittiä täytyy kevväämmällä käydä kokeilemassa.

Roscoen vaihdevaijeri on hiukan takkuillut pakkasessa, joten vaihdoin tilalle Clarksin hiotun ja teflonoidun vaijerin. Sitä vaihtaessa tuli ilmi, että vaijerin kuoren sisässä oli vettä. Sitä kyllä suuresti ihmettelen, sillä kuori on kokopitkä. Ainoa mieleen tuleva selitys on kondensaatio, muuten ei täyspitkään kuoreen pitäisi vettä päästä. Toivottavasti uusi liukkaampi vaijeri toimii, vaikka putkessa olisi vähän kosteuttakin. Uuden vaijerin koeajohan olisi oikeastaan oivallinen syy viedä pyörä metsään...