XCO Korso 2013

Yksi reitin kolmesta dropista. Kuva: Jaakko Partanen

Kun kotikulmilla järjestettiin 25.8. XCO-cupin osakilpailu juuri valmistuneella upealla radalla, oli siihen tietysti pakko ottaa osaa harrastesarjaan. Tavallaan tällaista vartenhan olen koko kesän ajanut ahkerasti lenkkiä. Valitettavasti yhden kesän ahkerointi ei kuitenkaan vielä riitä menestykseen tulostaululla, mutta menin kuitenkin omaa kovaa ja pidin omaa kivaa.

Kisan startti tapahtui kuntorataa ylämäkeen, mikä on minun hitaasti lämpenevälle ja turhan painavalle keholleni melkoista myrkkyä. Alkuvauhtikin oli tietysti kova, koska kaikki halusivat saada hyvät asemat poluille. Heti lähdössä sykkeeni paukahti punaiselle ja siellä se suunnilleen sitten pysyikin maaliin asti. Kaksi ensimmäistä kierrosta mentiin minulle turhan kovaa, mutta se oli vähän pakko, koska ruuhkaa oli jonkin verran. Heti jos joku eteni hitaammin, taakse kertyi jono kuskeja jotka ahnaasti kärkkyivät ohituspaikkaa. Rata oli myös hyvin kivikkoinen, joten sujuvassa etenemisessä oli tietty kynnysnopeus. Kynnyksen hitaammalla puolella renkaat tökkivät kiviin ja matkanteko on vaikeaa, mutta nopeammalla puolella pyörän jousitus syö kivet ja meno tasoittuu. Ongelma on siinä, että vauhdin ylläpitämiseen tarvitaan jalkoja, keuhkoja ja nopeita käsiä.

Ajokoira kivikossa.

 Kuvat: Jukka Toikander

Kaksi kierrosta oli siis ruuhkaista. Kolmannesta alkaen sai jo ajella melkein yksikseen, mutta sitten minulta alkoivat paukut loppua ja oli pakko vähän hidastaa tahtia. Kolmannen kierroksen puolivälissä kisan johtaja ohitti minut kierroksella. Ehdin jo toivoa, että rääkki olisi ohi, mutta olinkin ymmärtänyt säännön väärin. Kierroksella ohitettujen kisa päättyykin vasta kun kärki tulee maaliin. Maalimiehet lähettivät minut siis takaisin reitille. Ajelin kisan loppuun reippaasti, mutta repimättä ja jostain niitä paukkuja vielä löytyi, vaikka olinkin meinannut jo kolmen kierroksen jälkeen lopettaa. Viidennen kierroksen päätteksi minut ohjattiin pois radalta, koska Ojalan Henri oli jo ehtinyt kuudennen kierroksen maaliin voittaen koko 24 km kisan.

Lopputuloksekseni tuli harrastesarjan sijoitus 14/24, loppuaika 1:32:42 ja 20 km kovaa ja kivaa ajoa. Keskisyke oli 183, maksimi 201. Pyörä toimi loistavasti, ajo teknisissä paikoissa sujui ja pysyin koko kisan kumipuoli alaspäin. Kunnossa on kyllä kosolti kehitettävää. Numerolappukuumotuksessa ajaminen on kuitenkin hyvä konsti tehdä maksimitreeni. Tavallisella lenkillä ei oikein millään pysty pitämään vastaavaa vauhtia yllä. Täytyy tosin yrittää. Parasta on nimittäin se, että tuo mahtava rata on vain kolmen kilometrin päässä kotoa ja sinne voi mennä ajamaan koska tahansa. Tein kierroksesta Strava-segmentin, joten kehitystä on helppo seurata.

Rissanen sanoi naps

Mitä puuttuu kuvasta?

Enpä tiennyt, että vaihtajan rissatkin voi hajota. Ojaa ylittäessä tuo paukahti ketjun ollessa isoimmalla rattaalla sekä edessä että takana. Epäilen että olin trimmannut ketjun pikkuisen liian lyhyeksi ja tuosta kohtaa systeemi sitten lopulta antoi perän joustaessa periksi. Onneksi vahinko ei ollut iso, lähikauppa palveli ja matka jatkuu. Sunnuntaina onkin sitten kisat kotimetsissä. Ilmottauduin Korso XCO:n harrastesarjaan.

Viikko 31

Tällä viikolla kävin mm. etsiskelemässä lounaasta ja lännestä uusia polkuja. Tarkoituksena on laajentaa reviiriä, jotta voi ajella pitempiä lenkkejä ilman samojen polkujen toistuvaa hinkkaamista. Uutta ajettavaa löytyi kilometritolkulla jo kahdella yrittämällä. Pätkien yhdisteleminen jouhevaksi kokonaisuudeksi ja siirtymien optimoiminen vaatii vielä pientä miettimistä. Tutkimusmatkoilla löytyi tietysti asutuskeskusten takamaiden perushöttöä, kuten esim. allaoleva autonhylky Helsinki-Vantaan lentokentän ja Ruskeasuon hautausmaan välistä.

Lauantaina tarjoutui mahdollisuus poiketa Messilässä, eikä sitä tietenkään voinut jättää käyttämättä. Oli paljon hauskempaa kuin ensimmäisellä kerralla, kun ei enää tarvinnut tuhlata aikaa ja energiaa jännittämiseen. Pikku droppilava alkoi olla jo ihan meh ja jarrukahvatkin saivat välillä olla rauhassa. Kerran vähän halasin äiti maata. Vauhtia ei onneksi ollut siinä kohtaa paljon mitään, mutta ukemi jäi puolitiehen ja se vähän tuntui ranteessa. Muuten kaikki erittäin jees.

Tubeless osa III

Messilän reissua varten otin hyvin asettuneet sisärenkaattomat kumit Mavic EN521-vanteilta pois ja asensin tilalle superleveät renkaat paksuilla sisäkumeilla. Harrastamisen nimissä jatkoin kuitenkin tubeless-kokeiluja ja siirryin DT-swiss XR-400-vanteiden kimppuun. Tässä raporttia komboista, joita kokeilin. Näitä ei tietenkään kannata ottaa absoluuttisena totena. Tulokset pätevät vain minun taidoillani juuri näillä rengas- ja vanneyksilöillä, ja kyse on lähinnä muistiinpanoista itselle. Kaikissa komboissa on vannenauhana Joe's Noflats allmountain 19-25mm. Kaikki renkaat nousivat vanteelle jalkapumpulla ja saippualiuoksella.

DT-Swiss XR-400 + Schwalbe Rocket Ron 2.25 evo (vanhan mallinen Non-TLR)
Muuten toimi hyvin, mutta käytetyn renkaan kyljessä on nirhauma, josta litku suihkuaa ulos kuin spraymaali purkista. Sisäkumilla toimii toki, mutta ilman ei. Lisäksi litku tihkuu kyljistä läpi, mutta tiivistyisi varmaan aikanaan.

DT-Swiss XR-400 + Continental Mountain King 2.4 Protection
Litkua vuoti venttiilin juuresta ja pinnanrei'istä. Rengas tyhjeni varastossa roikkuessaan n. vuorokaudessa, joten en kokeillut ajamista.

DT-Swiss XR-400 +  Maxxis Aspen 2.25
Mountain Kingin pinnanreikävuoto paljastui tässä kohtaa rikkoutuneen vannenauhan syyksi. Kenties varomaton rengasmuovien käyttö oli tehnyt nauhaan pari pientä reikää, joista ilma ja litku vuoti vannetta kohti. Ehjällä vannenauhalla ongelma korjaantui, mutta edelleen tapahtui pientä vuotoa venttiilin juuresta. Vuoto tiivistyi kuitenkin n. vuorokaudessa ja on sen jälkeen toiminut.

DT-Swiss XR-400 + Maxxis Ardent 2.25
Ei mitään ongelmia, vaikka tämän kyseisen käytetyn renkaan totesin edellisessä asennuksessa reikäiseksi. Litkut varmaan jäivät vielä tiivistämään reikiä, vaikka pesinkin renkaan irroituksen yhteydessä.

Mystisiä nämä tubeless-viritykset tavallisiin vanteisiin. Näiden kanssa näprätessä paja-aikaa kyllä kertyy, mutta harrastamistahan se on yhtä kaikki. Ei kai sitä nyt koko ajan ajaakaan jaksa .