Niinhän siinä sitten kävi kuten ennakoin. En selvinnyt viimeiselle kierrokselle. Myöhästyin aikarajasta minuutti viisikymmentäneljä sekuntia. Eipä sillä, kolmannelle kierrokselle olisin varmaan tarvinnut mukaan retkimuonaa, teltan ja makuupussin. Sen verran alkoi vauhti hiipua. Reissun dataa: 3:46:54, 64 km ja syke 171/198.
 |
| Kuva: Ari Alanko |
Vaikka aamupäivällä vähän satoi, kisan alkaessa sää oli täydellinen, n. 20 astetta, puolipilvistä ja kuiva maa. Ajo sujui mukavasti ihan perinteiseen tapaan: metsäpoluilla minä ohittelin ja tieosuuksilla minua ohiteltiin. Noin 15 km kohdalla Mätäkivenmäen GSM-mastolla alamäen alkaessa huomasin etukumin tyhjentyvän. Ajattelin, että rengas tyhjenee hitaasti ja korjaan sen sitten mäen alla. Se oli iso virhe. Kolme sekuntia myöhemmin löysin itseni makaamasta oikealla kyljelläni pöpeliköstä naama humuksessa. Kumi olikin tyhjentynyt nopeasti ja ohjattavuus hävisi saman tien, GPS:n mukaan 27 km/h vauhdissa. Takanani tullut juuri ohittamani kilpakumppani huusi, että "sattuiko?" Vastasin, että "Kaikki OK," koska siltä tosiaan tuntui. Laskeutumisalusta oli onneksi pehmeä. Kun nousin ylös, säikähdin melkoisesti, kun jalkaa pitkin valui vuolaasti jotakin lämmintä ja tahmeaa. Kaikeksi onneksi valuva aines oli vain taskussa revenneen geelipussin sisältö. Pitkän aikaa takareisi ja pohje tarttuivat toisiinsa joka polkaisulla sokeriliisterin takia ja minusta olisi saanut loistavan muurahaissyötin.
Pannutuksessa taisi pääkin hieman heilahtaa, sillä yritin nostaa keskiuraan pudonnutta rengasta minipumpulla, mikä on ihan tuhon tuomittu yritys. Kun pää siinä vatkatessa selveni, tajusin että on pakko heivata litkut mäkeen ja kaivaa sisäkumi repusta jotta matka jatkuu. Kotona jälkitarkastusta tehdessä kävi ilmi, että tuskinpa tuohon vanteelle olisi rengas noussut edes kompressorilla. Vanne oli saanut mojovan kolhun
(kuva alla). Katsotaan saanko tuosta enää tubeless-yhteensopivaa. Renkaan kyljessä oli muutamassakin kohtaa pientä rupea, mutta Rocket Roneihin sitä nyt voi tulla melkeinpä mistä vaan. Yhtään en tiedä missä kyseinen vahinko tapahtui, mutta pari mahdollisuutta tulee mieleen. Päästelin edellisen alamäen aika surutta koska siinä oli pari kivaa hyppyä ja maston ylämäkivikossakin oli monta mahdollisuutta lyödä vanne kiveen.
Rengashommia tehdessä haihtui ajofiilis aika tehokkaasti, kun jengiä virtasi ohi. Seitsemän minuuttia sain siihen parin minuutin renkaanvaihtoon tumpuloitua ja arvasin jo, että peli kolmannen kierroksen suhteen oli menetetty. Hyvään väliin pääseminen ja kahden kierroksen selvittäminen alle määräajan olisi vaatinut todella raivokasta ohittelua ja hirvittävää tsemppiä koko ajan. Lähdin kuitenkin kruisailemaan reittiä eteenpäin vaikka mieli teki ajaa suoraan kotiin. Jossain vaiheessa tsemppi kuitenkin lähti taas päälle ja ohittelukin sujui. Välillä raivokkaasti spurtaten ja välillä ihan tavallisesti.
Loppumatka meni oikeastaan ihan rentoa kovaa ajellessa. Toisen kierroksen puolivälin jälkeen vauhti alkoi kuitenkin ajoittain hiipua samaa tahtia motivaation kanssa. Samalla tuli sellainen pysyvä tunne, että kohta jossain kramppaa. Muuta siihen ei olisi tarvittu kuin liian kova ylämäkiveto, ohitus tai esim. kaatuminen. Kramppeja ei kuitenkaan ilmaantunut, mutta niiden uhkakin riitti viemään kaiken ylimääräisen puristuksen.
Pakko myöntää, että kierroksen loppuvaiheilla katsoin kelloa sellaisessa kohdassa, että ne pari minuuttia olisi vielä ollut helppo kiriä kiinni. Ei kuitenkaan huvittanut, koska päätös 64 kilometrin riittämisestä oli jo kypsynyt. Maalissa erittäin virkaintoiset toimitsijat panivat ajolleni stopin, olinhan ensimmäinen jonka he saivat pysäyttää. En protestoinut. Olin itsekin jo ihan valmis lopettamaan, rasitusta tuli ihan sopivasti. Kolmas kierros olisi varmaan vielä vielä jotenkin mennyt, mutta aivan liian hitaasti, eikä se tuntunut enää mielekkäältä.
Tästä jäi kyllä sopivasti hampaankoloon. Reitti oli nopea, mutta minä en. Ensi vuonna 96km saisi kyllä mennä. Täytyy treenailla kunto sellaiseksi, että tasaisellakin vauhdilla pääsee ilman paniikkia aikalimittiin ja jaksaa silti vielä veivata kolmannen kierroksen.
