sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Lohja-MTB Oktoberfest



Tällä kertaa autoilin 140 km että pääsisin pyöräilemään n. 40 km. Tällä hyötysuhteella ei tehdä ystäviä Maan ystävistä, mutta ei voi mitään. Kalenteriin nimittäin osui sopivasti MTB-Lohjan Oktoberfest. Oli mukava ajaa vaihteeksi vieraissa maastoissa ja viime porukkalenkistäkin on jo vierähtänyt pitempi tovi.

Oktoberfestin alkuhässäkän isojaossa päädyin lopulta jonkinlaiseen keskinopeaan/hitaaseen ryhmään, mikä sopi itselleni oikein hyvin. Tämän ryhmän reitti oli pääasiassa hiekkapohjaista neulasränniä ja sisälsi muutaman semiteknisen pätkän, mutta ei mitään ylirankkaa kuitenkaan. Polku oli pääasiassa erittäin nopeaa, mutta onneksi sitä ajettiin sellaisella sopivalla vauhdilla, että jaksamisen kanssa ei tullut ongelmia. Ylämäet pistivät vähän puuskuttamaan, mutta niistä onneksi sai mahdollisuuden palautua. Nousua oli yllättävän vähän siihen nähden, kuinka paljon korkeuseroja harjujen halkomalla Lohjalla oikeasti on. Kiipeämistä tuli silti ihan riittävästi tällaiselle ylipainoiselle pyöräilijälle. Ylipainosta koitui kuitenkin pientä ylivoimaa laskuissa, joissa piti vähän nykiä jarruista, ettei ajaisi edellä ajavan niskaan.

Harjujen laelta avautui hienot maisemat Lohjanjärvelle, sen mitä ajaessa ehti katsella. Muista nähtävyyksistä mieleen jäi entisen kalkkikaivoksen montun vihreään veteen perustettu meripelastuksen harjoitusareena, sekä Liessaaren louhos, josta eduskuntatalon portaat on hakattu irti. Matkan varrella pääsimme myös todistamaan sekä kickbike- että jollakilpailua. Kolmesataa partiolaistakin oli kuulemma jossain lähimetsissä. Vaikuttaa aktiiviselta paikkakunnalta tuo Lohja.

Kun sääkin suosi (kymmenen astetta, kuivaa ja aurinkoista), oli reissu kyllä erittäin mukava kokemus. Varsinainen fest-osuus jäi minulta tällä kertaa väliin, mutta ehkä sitten ensi kerralla...

torstai 26. syyskuuta 2013

Pimeitä puuhia


On torstai, syyskuun 26:s. Aurinko on jo laskenut, lämpöasteita on kuusi. On vain minä, pyörä ja pimeä metsä. Taivaalta valuu jääkylmää tihkua. Tihkusade kastelee kivet ja juuret liukkaiksi. Jos en keskity, kaadun. Tututkin metsäpolut tuntuvat oudoilta, kun pimeys sotkee suuntavaiston. Reilun tunnin ajan kaikki ajovalojen ulkopuolella oleva unohtuu. Kotona otan lämpimän suihkun ja ansaitun lasillisen skotlantilaista lämmikettä.

Tämänkin vuoksi maastopyöräily on parasta.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Tubeless osa IV

Tämä saaga jatkuu...

Shimano XT M775 UST-vanne ja renkaana vanha Continental Mountain King 2.4 Protection

Rengas napsahti vanteelle helposti jalkapumpulla. Saippualiuosta käytin, vaikka olisi se ehkä noussut ilmankin. Pysyi ajaessa vanteella ja piti ilmat. Vaihdoin pois toistaiseksi kun alkoi olla nappulat aika kuluneet.

Shimano XT M775 UST-vanteet ja renkaina tuliterät taittuvakaapeliset Maxxis Ardent 2.25:t.

Ensimmäinen rengas nousi melko helposti jalkapumpulla, tosin ilman napsahduksia. Saippualiuosta tarvittiin vähän avuksi. Tiivistelitku kupli jonkin aikaa renkaan ja vanteen välistä, mutta tiivistyi kuitenkin hiljalleen. On pysynyt ajaessa vanteella ja pitänyt ilmaa.

Toinen samanlainen uusi Ardent ei jalkapumpulla noussut, vaikka tunnin sen kanssa ähersin eri kikkoja käyttäen. Oli pakko piipahtaa huoltamon kompressorilla, ja sillä rengas nousi vanteelle sekunneissa. Täytetty rengas oli työpäivän ajan autossa ilman litkuja. Ilmaa karkasi sinä aikana, mutta ei mennyt ihan tyhjäksi kuitenkaan. Litkutuksen jälkeen on ilmat pysyneet erittäin hyvin. Tuota ei tee mieli piakkoin vaihtaa, koska vanteelle nostaminen oli niin vaikeaa.