sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Mummolaan kun pyöräilin


Jokin oikosulku taisi taas käydä päässä, kun ehdotin perheelle vierailua Lahden mummolaan siten, että muut menevät autolla ja minä pyörällä. Korson maratoniin valmistautuminen vaatii pitkiä lenkkejä ja laskeskelin, että tässä olisi oiva tilaisuus pyöritellä kampia neljä tuntia.

Aamulla suunnitelma vähän kadutti. Väsytti, koska unta oli takana vauvaperheen tyypilliset 5h 45 min ja päätäkin vähän särki. Kymmeneltä viimein pääsin starttaamaan ja siinähän se väsymys ja päänsärky pikkuhiljaa hälveni. Tilalle tuli semmoinen hyvä fiilis. Kevätilma oli parhaimmillaan, aurinko paistoi täydeltä terältä ja matkalla lämpö vaihteli 14 ja 20 asteen välillä. Olin vaihtanut multipurpose-Trekiin Continentalin 28mm leveät Gatorskinit alle. Ne rullasivat äärettömän herkästi verrattuna renkaisiin joihin maastopyöräilijä yleensä on tottunut. Tämän rengastuksen varjopuolena on valitettavasti aivan järkyttävän näköinen fillari, joka taatusti saisi fillarifoorumin tyylipoliisien sakkolaput rapisemaan ja herkimmät esteetikot oksentelemaan. Melkein oli itsekin pakko ajaa silmät kiinni.

Järkyttävä hökötys
Matka kuitenkin taittui todella jouhevasti. Pidin yhden pienen evästauon, ja vähän päälle 83 km matkaan meni 3 tuntia ja 12 minuuttia. Maantien laidan seurailu on edelleen mielestäni aika tylsää, mutta tällä kertaa ei totaalista pitkästymistä tullut, koska pyörä tuntui kulkevan. Loppumatkasta innostuin Hollolan ylämäissä jopa hieman revittelemään, koska energiaa tuntui olevan tuhlattavaksi. Kädetkään eivät tällä reissulla puutuneet, ainoastaan ahteri jonkin verran.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Mitä kuuluu ja missä mennään?

Rakas päiväkirja,

ihmettelet varmasti miksei minusta ole kuulunut mitään yli puoleen vuoteen. Tässä vuoden 2014 ensimmäinen postaus, joka sisältää koottuja selityksiä.

Syksy ja talvi
Syksy oli pitkä ja synkkä. Ensin ei meinannut talvi tulla millään. Tammikuun viides kävin pyörälenkillä jäättömiä pyöräteitä pitkin. Sitten talvi kuitenkin alkoi ja oli pitkän aikaa yli parikymmentä astetta pakkasta. Pari viikkoa sitä, sitten äkkikäännös ja pari viikkoa plussakelejä. Siis mitä hittoa!? Lunta ei missään vaiheessa ollut niin paljoa, että olisi päässyt hiihtämään. Lisäksi marras-joulukuussa olin liki viisi viikkoa sitkeässä mutta kuumettomassa flunssassa. Näissä merkeissä en kirjannut marraskuun kymmennen ja joulukuun viimeisen päivän välillä ainuttakaan liikuntakertaa. Kyllä oli synkkää.

Uudenvuodenlupaus
Liikkumattomuus alkoi kuitenkin ahdistaa, joten johonkin piti ryhtyä. Päätin tehdä uudenvuodenlupauksen 2014 liikuntamäärästä. Pohdinnan jälkeen asetin tavoitteeksi vähintään 200 tuntia. Se on noin neljä tuntia viikossa. Ei kuulosta paljolta, mutta tälläkin hetkellä olen tavoitteesta vähän jäljessä. Mutta älä murehdi, kesän tullen liikuntamäärä nousee varmasti.

Toiseksi vuositavoitteeksi asetin pyöräillä vähintään 2500 km. Siitä olen tällä hetkellä todella pahasti jäljessä, mutta uskon että kesä tuo tähänkin korjausliikkeen.

Tavoitteellisuus on tuonut liikuntaharrastukseen toivottua jäntevyyttä, vaikka arki puristaakin ja muut kiireet vievät aikaa.

Juoksu
Koska surkeissa keleissä pyöräily ei oikein inspiroinut, kokeilin juoksemista. Se on jo valmiiksi niin kurjaa touhua, ettei kurja sää enää haittaa. Ikinä en ole hirveästi juoksemisesta pitänyt, mutta alkuun väkisin vääntämällä ja riittävän rauhallisella aloituksella hölkkä alkoi pikku hiljaa maistua. Juoksutyyli on toki lähempänä sarvikuonoa kuin gasellia eikä vauhtikaan päätä huimaa, mutta pääasia on että tulee liikuttua. Juoksu on aika-hyötysuhteeltaan aivan ylivertaista. Välinehuoltoon ja suorituspaikalle siirtymiseen ei kulu aikaa ollenkaan.

Tärkeämpi syy hölkkäilyyn oli osallistuminen työporukan kanssa Karhuviesti-maantieviestijuoksuun. Viime vuonna tein ennen kisaa vain kaksi juoksutreeniä ja kisassa tuntui aivan kamalalta. Tänä vuonna päätin hoitaa asian paremmin ja kävin juoksemassa n. 20 kertaa ennen tapahtumaa. Suunnitelma toimi. Juoksin 9,2 km mittaisen osuuteni aikaan 44:34, joten aika parani vuodessa reilulla seitsemällä minuutilla, enkä edes pelännyt kuolevani reitille. Alkanutta juoksuharrastusta ei tietenkään kannata lopettaa, mutta painopiste saa nyt kevään tullen siirtyä pyöräilyyn. Kerta viikossa hölkkää riittänee.


Että sellaista tänne kuuluu. Kerron lisää taas ensi kerralla. Lupaan kirjoittaa useammin, kuulemisiin!