Kaksi yötä Tahkoon on...

Kesäflunssa on selätetty ja pyörä puunattu. Roscoe on xc-kisakuosissa vain 12,5-kiloinen, mikä on sille aika vähän. Rocket Roneilla se myös kiihtyy herkemmin kuin vielä koskaan. Pyörän piikkiin ei siis epäonistumisia sovi laittaa.

Oma kunto on melkoinen arvoitus. Viimeisimmillä lenkeillä kulki aika lailla entiseen malliin, mutta syke heilui huomattavasti aiempaa korkeammalla. Malminkartanon täyttömäen ylämäkeä kihnuttaessa löytyi mm. kauden uusi maksimi 201 bpm. Kyllähän matka näinkin taittuu, mutta energiankulutuksen kanssa voi tulla ongelmia. Energiapolitiikkaa onkin tullut jo harrastettua taalareita hinkkaamalla, eli armottomalla mässäilyllä. Alkuun yletön hiilariherkuttelu on ihan mukavaa, mutta huomenna illansuussa karkit, limut, makaronit ja maltojuomat takuulla aiheuttavat jo kuvotusta.

Omat ongelmansa varmasti aiheuttaa myös lauantaiksi ennustettu 30 asteen helle. Juomaa tulee siis kulumaan runsaasti. Tämän kauden pisin maastolenkki taisi olla n. 45 km ja näissä oloissa se pitää sitten liki triplata. Jo pelkkä maaliin asti selviäminen tekee minusta omissa silmissäni sankarin, joten mitään aikatavoitteita en rupea arpomaan.


Huomisen ohjelmassa on sitten suunnilleen kahdeksan tuntia autossa istumista, syömistä ja tietysti jännittämistä.

Keskikesän kuulumisia

Viime päivityksestä onkin jo aikaa. Toukokuussa harrastus painottui voimakkaasti nettikirjoittelun sijaan ajamiseen. Silloin tuli tilastoon mulle suurehko lukema 617 km, josta 267 km oli maastoajelua. Kesäkuussa oli tarkoitus ajaa suunnilleen joka päivä ja oikein reilusti. No, toisin kävi. Nyt päällä oleva kesäflunssa täyttää tänään kaksi viikkoa. Varsinaisia kuumepäiviä ei ollut kuin yksi, mutta sitkeä nuha, kurkkukipu ja yleinen vetelyys vaivaa. Viikko sitten luulin jo parantuneeni ja kävin Turussa ottamassa lyhyen lenkin samalla kun taitolentoryhmä Thunderbirds harjoiteli kuvioitaan taivaalla. Siitähän seurasi takaisku ja toinen viikko sairastelua. Näissä oloissa Tahko tuntuu jo etukäteen epäonnistuneen, voi olla että täytyy vaihtaa lyhyempään matkaan. Kunhan saan tehtyä jonkinlaisen kuntotsekkauslenkin, pystyn päättämään siitä paremmin.

Keulimisen ja mun kikkailun harjoittelukin on jotenkin hiipunut pois. Oppimiskäyrä niissä puuhissa tuntuu olevan niin pirullisen jyrkkä, että mielenkiinto väkisinkin häviää. Sen sijaan olen huomannut Surgen olevan huippuhauska metsäkone ja pumptrackilla se on aivan lyömätön peli. Pumptrack on muutenkin mahtava juttu. Syke nousee taivaisiin, vaikka ei tarvi edes polkea. Täytyy vielä yrittää pumppailla tuolla metsäpoluillakin.