Pyöräilyrintamalla hiljaista

Talvikypärä

 

Harrastepyörailyn suhteen on ollut viime aikoina aika hiljaista. Ei ole reisissä paukkuja työmatkojen lisäksi, on liian kylmä, ei ole kunnon polkuja, on muutakin tekemistä... Ynnä muita surkeita tekosyitä. Lihaskuntoprojektikin on siirtynyt vaivihkaa hyllylle lähinnä reisijumin ja motivaatio-ongelmien takia. 

Kaikesta huolimatta yksi syksyllä listattu tavoite on käytännössä toteutunut. Punnitsin Roscoen edellisen postauksen kisakiekoilla Kendan Nevegalein kumitettuna. Vaaka näytti vain 13,1 kg. Kisakelpoisilla renkailla paino siis putoaa melko varmasti kolmeentoista kiloon. Mahdollisesti se vajoaa alemmaksikin, jos raaskin vaihtaa ohjaustangon kevyempään (kenties jopa hiilikuituiseen).

Jottei harrastus ihan kokonaan unohtuisi, vaihdoin Roscoen vaihdevaijerin ja liimailin talvikypärään tarroja. Ostin myös WhatMTB-lehden kirjakaupasta pyöräilyhenkeä nostattaakseni. Edellispäivänä kustin tuoma vuoden ensimmäinen Fillari-lehti ei hirveästi inspiraatiota tarjonnut. Paitsi että seitsemän veljeksen vaellusreittiä täytyy kevväämmällä käydä kokeilemassa.

Roscoen vaihdevaijeri on hiukan takkuillut pakkasessa, joten vaihdoin tilalle Clarksin hiotun ja teflonoidun vaijerin. Sitä vaihtaessa tuli ilmi, että vaijerin kuoren sisässä oli vettä. Sitä kyllä suuresti ihmettelen, sillä kuori on kokopitkä. Ainoa mieleen tuleva selitys on kondensaatio, muuten ei täyspitkään kuoreen pitäisi vettä päästä. Toivottavasti uusi liukkaampi vaijeri toimii, vaikka putkessa olisi vähän kosteuttakin. Uuden vaijerin koeajohan olisi oikeastaan oivallinen syy viedä pyörä metsään...