Tahkolle taas kesällä

Ilmoittauduin juuri ensi kesän TahkoMTB-tapahtumaan. Tarkoituksena on ajaa ensimmäistä kertaa kaksi kierrosta eli 120 km. Haaste on minulle kova ja jännittää jo aika lailla, että riittääkö puhti noin pitkälle matkalle. Viimeisimpien maastolenkkien perusteella talven työmatkapyöräilyllä on ollut vaikutusta ja onhan tässä vielä kolme kuukautta aikaa treenailla. Kisakondiksen eteen on kuitenkin vielä hikoiltava aika lailla.

Viime vuonna ajoin viidennen kerran "puolimatkan" eli 60 km. Kisa meni ihan nappiin, vaikka oli todella kuuma keli (n. 30 astetta). Lopputuloksena oli uusi oma ennätys 4:05:14.

Erityisesti viime kesän Tahkolta jäi mieleen yhteiset kilometrit Eksyilytarinoiden isännän Matti H:n kanssa. Matti ajoi täysjäykällä sinkulalla tapansa mukaan äänekkäästi. Kuulin Matin tauotta papattavan puheen ensimmäisen kerran ehkä 20 km kohdalla, jolloin Matti oli letkassa arviolta 50 m päässä takanani. Kyseissä kohdassa polku oli aika hidas ja kapea. Välillä reitti nopeutui ja ääni hävisi, mutta noin puoli tuntia ensikuuleman jälkeen Matti tuli ohi ja päätimme jatkaa yhdessä matkaa. Kahdestaan ajo sujui hienosti ja väsymys unohtui kun juttua riitti. Yritimme murtaa kilpailijoiden selkärankaa mm. puhumalla Bogart Companystä ynnä muusta masentavasta. Kaikki tietysti Turun murteella. Kommenttien perusteella ainakin muutama kuski päästi meidät ohi aikansa juttuja kuunneltuaan. Muut ohitetut jäivät lähinnä sanattomiksi.

Toinen hyvä muisto on se väsymyksensekainen liikutus, jota tunsin viimeisessä isossa nousussa kun tajusin että nyt tulee uusi oma ennätys. Miltei kyynelehdin huohotuksen lomassa. Kun maalissa selvisi, että ennätys parani n. 40 minuuttia, oli fiilis aivan mielettömän hyvä. Vaikka reitti oli taas aikaisempia vuosia nopeampi ja keli oli kuiva, voin silti olla todella tyytyväinen. Tämän vuoden reitti pitäisi olla tasan sama, joten toivottavasti uudet huippufiilikset odottavat Nilsiässä.