Kunnon talvi

Uutisten mukaan Helsinki on tällä hetkellä Suomen lumisin paikkakunta. Työmatkan maisemien perusteella ei oikein voi vastaankaan väittää. Työmatkareittini on onneksi yhtä kilometrin pätkää lukuunottamatta erittäin hyvin aurattu, joten matkaan ei kuitenkaan mene kohtuuttomia aikoja. 

pyörätie Etelä-Suomessa joulukuun alussa 2010

Mielenkiinto yleensä tylsään työmatkahinkkaukseen on talvella kohonnut, kun joutuu vähän keskittymään ajokin hallintaan pelkän polkemisen sijaan. Tämän viikon työmatkat olen taittanut täysjoustolla, jonka leveämmistä nastakumeista ja rennommasta ajoasennosta on ollut hyötyä.

Lumella lipsutellessa olen myös yrittänyt sisäistää ja soveltaa Mastering Mountain Biking Skills-kirjan oppeja. Olen kokeillut esimerkiksi erittäin löysää otetta tangosta lumipaakkujen vispatessa eturengasta, kallistanut pyörää kaarteissa tangon kääntämisen sijaan sekä irroittanut sisäkaarteen puoleisen jalan polkimesta painopisteen laskemiseksi. Kaikki nuo kikat ovat parantaneet kontrollia ja lisänneet vauhtia, eli kyllä kirjassa taidetaan puhua asiaa. Vielä kun pääsisi aitoon ympäristöön kokeilemaan. Näillä lumimäärillä ei metsäpoluille oikein ole asiaa.

Kalustokatsaus: Trek

Tein eilen pientä remppaa katurakettiin. Vaihdoin eteen uudet jarrupalat sekä headsetin konelaakerit uusiin, koska vanhoihin laakereihin oli tullut omituinen pykälä. Pykälän takia ohjaustanko aina "muljahti" keskiasentoon, mikä tuntui ajaessa aika ikävältä. Epäilen, että laakerit on pilannut nykyisen pyörävaraston säilytysjärjestelmä, jossa pyörää pitää roikottaa ohjaustangosta.

varaston "lihakoukussa"

Tässä samalla voinkin esitellä työmatkaohjukseni nimeltä Trek 4900. Ostin pyörän vuonna 2004, kun halusin aloittaa maastopyöräilyn. Alunperin ajelin Trekillä ainoastaan maastossa, mutta täysjoustopyörän hankkimisen jälkeen Trekin maastoaika väheni. Välillä oli mukava ajella maastolenkkejä jäykkäperälläkin, mutta kyllä siinä täysjoustoon tottunut takamus tuli kipeäksi. Trek joutui siis lopulta kaupunkipyöräksi.

vuonna 2006 Pilot-keulalla

Rungon lisäksi pyörässä on alkuperäisistä osista jäljellä vain satulatolppa. Kaikki muu on vaihtunut vähintään kerran. Levyjarrut tuli hankittua ensimmäisenä päivityksenä ja samalla piti vaihtaa kiekot, koska alkuperäisissä ei ollut levynapoja. Alkuperäinen keula, 80mm joustava Rockshox Pilot, oli vetelä ja muutenkin aika surkea ja se menikin lopulta jumiin. Tilalle tuli Rockshox Tora säädettävällä 85-130mm joustolla. Täydellä joustomatkalla pyörä on aika chopperi, mutta hauska ja rento ajettava. Hyvillä keleillä pidän keulaa lyhimmässä asennossa. Lumikeleillä ruuvaan joustoa pidemmäksi, jotta kiemurtelu vähenee ja jäätyneet loskapaakut eivät täristä niin paljoa.

Voimansiirto on nykyisin pyörätietykitykseen soveltuva 1x9. Takapakka on 11-32 ja edessä 38-hampainen rieska. Etuvaihtaja on paikallaan pitämässä ketjua rattaalla. Etuvaihtajan vipua ei kuitenkaan ole, vaan vaihtajan vaijeri on kiinni stopparissa. Trekin ollessa kaupunkipyöränä se oli sinkulana 34-14 välityksellä. Sinkula oli kaupunkikäytössä ehdottoman kätevä, mutta vasemmassa polvessa voi edelleen välillä tuntea lukuisat vääntölähdöt liikennevaloista ja pitkillä suorilla tuli vaihteita ikävä.

vuonna 2006 Tora keulilla ja jytkyt maastorenkaat

Viimeisin päivitys on Shimanon MT15-kiekot. Tunsin tarvitsevani syksyllä toiset kiekot nastaruljanssin ja joka-aamuisen keliarvonnan vuoksi. Hi5-bikes tarjosi hyvin edullisesti kyseiset peruskiekot ja olenkin ollut niihin hyvin tyytyväinen. Toisille kiekoille ei loppujen lopuksi ollutkaan syksyllä kauheasti tarvetta, koska talvi tuli tänä vuonna nopeasti. Keväällä tarvetta varmaan taas on.

Syksyllä asensin kiinteät, aisalliset lokasuojat. Joustokeulassa ei ollut kiinnitykseen korvakkeita, joten askartelin ne reikävanteesta. SKS:n muovinen etulokari ei kestänyt käyttöä, vaan murtui yläkiinnikkeestään ilman näkyvää syytä. Takalokari on edelleen OK. Talvella pärjää hyvin pikalokarilla edessä, mutta kevään loska- ja kurakeleillä täytyy hankkia uusi täyspitkä lokasuoja. Mieluummin joku kestävämpi malli.

Tällä pyörällä tulee siis ajettua eniten, vaikka se ei ykköspyörä olekaan. Runko on geometrialtaan hyvä ja kestävä, joten kilometrejä on varmasti edessä vielä paljon.

2010: Työmatkaohjus

Valaistumista - Hope Vision 4

Tuli hankittua uusi metsäkelpoinen ajovalo. Alunperin ajattelin pärjätä vanhalla Sigma Evo X-valosetillä, mutta sitten päivityskärpänen ja Merlinin viikonloppuale puraisivat yhtä aikaa. Lopputuloksena kotiin kopsahti neljän ledin Hope Vision 4.

Itselleni ominaista on yleensä hankkia mahdollisimman edullista tavaraa. Sen periaatteen mukaan olisi siis pitänyt hankkia halpa ja suosittu Kiinanlamppu Dealextreme.comista. Alkoi kuitenkin arveluttaa kiinanihmeiden mahdolliset laatuongelmat. Sen lisäksi, että lamppu ehkä pettää metsässä tai akku ei anna luvattua tehoa, mietitytti laturin laadunvalvonta ja tulipaloriski. Pelko oli luultavasti turha, mutta kuitenkin tarpeeksi suuri kääntämään katseen brittiläisen laatutuotteen puoleen. Hintakaan ei tunnu niin kovalta, kun käyttöaikaa pitäisi olla luvassa moneksi vuodeksi.

Hopen paketissa tuli lampun, akun ja laturin mukana tanko- ja kypäräkiinnike sekä remmit otsakiinnitykseen. Akkupaketti on näppärän kokoinen muoviboksi ja se on helppo kiinnittää pyörän runkoon. Lamppu vaikuttaa hyvin rakennetulta ja kaikki kiinnikkeet ovat jämäköitä.

Valotehoa olen testannut työmatkoilla ja valoa totisesti riittää. Keila on laaja ja kirkas. Lamppu ei heitä valoa kauhean kauas, mutta minun ajonopeuksillani pituuden pitäisi kyllä riittää. Metsäreissuilla aion edelleen käyttää kypärävalona Sigman spottihalogeenia. Lampun tositestaus metsäpoluillakin oli suunnitelmissa, mutta lunta tuli eilen niin paljon, että polut ovat toistaiseksi tukossa. Täytyy odottaa, että koirantaluttajat tallaavat polut paremmin ajettaviksi ja käydä sitten vetäisemässä iltalenkki.

Sunnuntai-ajelua

Tänään tungin itseni 50/60-setien yhteislenkille, joka lähti Pitkäkosken majalta Vantaalla. Vastaanotto oli lämmin ja vieraanvarainen. Ajelimme Silvolan tekoaltaan ja Ylästön seutuvilla ristiin rastiin. Vauhti oli leppoisaa ja taukoja riittävästi. Matkaa kertyi kotoa kotiin vähän vajaa 30 km. Pyörä liikkui kaksi ja puoli tuntia, kokonaisuudessa aikaa meni n. neljä tuntia. Pitempiä taukoja tuli yhdestä huolto- ja yhdestä munkkitauosta. Munkki ja kuuma mehu majalla maistuivat ulkona hikoilun lomassa tietenkin erinomaisesti. Lämpötila oli nollan kieppeillä, joten maasta roiskui vettä ja mutaa, joka vähitellen jäätyi pyörään kiinni. Erityisesti vanteisiin jäätä tuli paksulti. Polut olivat hyvin ajettavassa kunnossa, etenkin kun 12 kpl pyöränrenkaita avasi uraa edellä. Kaiken kaikkiaan reissu tarjosi huippumukavaa talviajelua hyvässä seurassa.

Superstarin jarrulevyt olivat tänään ensikokeilussa. Ihan alkuun pitoa ei oikein löytynyt, mutta muutaman jarrutuksen jälkeen toiminta oli just sitä mitä pitääkin. Kyseiset levyt ovat hyvin kevyet myös rakenteeltaan ja sopivasti pannuttamalla ne saa varmasti väännettyä aika solmuun. On ne tosin helppo sitten vääntää myös takaisin suoraksi. Uusimmassa Fillarilehdessä esiteltiin samoja levyjä XLC-merkkisinä, mutta Superstarilta ne saa vähän halvemmalla.

Levyt toimivat siis hienosti, mutta jarrujen kanssa sattui muuten pikku kommellus. Kotona nikkaroidessa oli tainnut toinen takajarrun pala mennä huonosti paikalleen ja nykyisin se sijaitseekin Ylästössä jossakin päin metsää. Onneksi ei tarvinnut kuitenkaan keskeyttää lenkkiä. Parin kilometrin päästä, pyöräilijätoverin varikolta, löytyi sopivat Avidin palat. Poikkesimme siellä pikaisella pitstopilla ja palasimme takaisin porukkaan.

50mm stemmi on edelleen testissä. Tiellä ajaessa ajoasento tuntuu ihan kummalta, mutta muuttuu luontevaksi heti kun metsäpolku alkaa. Niinhän sen maastopyörässä varmaan kuuluukin olla. Jyrkimmissä nousuissa etupyörän maassa pitäminen vaatii kyllä enemmän jumppaamista kuin pidemmällä stemmillä. Toisaalta ylämäethän on aina ankeita. Alamäkeen mentäessä lyhyt stemmi lisää itsevarmuutta huomattavasti, joten en ainakaan vielä ole ruuvaamassa 90-millistä takaisin. 70mm stemmi on tosin jo tilattu, kokeilen sitä kunhan se saapuu.

Tällä viikolla tuli yhteensä poljettua 155 km, josta 42 km maastossa ja loput työmatkaa.

Tavoitteita

Tänään työmatkoja lumimyräkässä polkiessa piti keksiä jotain mukavaa ajateltavaa. Aloin pohtia erilaisia pyöräilyllisiä tavoitteita. Yleensä tavoitteiden toteutumista edistää niiden pilkkominen pienempiin osiin ja aikatauluttaminen, mutta nyt en jaksa välittää siitä. Eli yleistavoitteilla mennään sekalaisessa järjestyksessä:

Kunnon kohottaminen
Ajamisesta nauttii tietysti enemmän kun on kunnossa. Pitkät reissut jaksaa paremmin ja lyhyillä lenkeillä voi vetää kovempaa. Kunnonkohotusprojekti onkin jo käynnissä. Esim. tänäaamuinen 50 min puskeminen lumihangessa vastatuuleen 170 keskisykkeellä käy jo ihan tehotreenistä. Päivittäiset työmatkat pitääkin homman säännöllisenä ja sen lisäksi täytyy yrittää tehdä mahdollisimman usein maastolenkkiä. Mitään treeniohjelmaa en aio laatia, koska: a) en osaa b) en sitä kuitenkaan jaksa noudattaa. Silloin teen kovan treenin kun siltä tuntuu ja väsyn vaivatessa hissuttelen. Treenin ohessa painonpudotuskaan ei olisi pahitteeksi.

Ajotekniikan kehittäminen
Olisi kiva ajaa sulavammin ja rohkeammin. Hyvä ajotekniikka auttaisi merkittävästi myös jaksamiseen, kun töksähtely ja turhat kiihdytykset vähenevät. Täytyy tutustua lähteisiin, hinkata vaikeita kohtia ajatuksella ja apinoida osaajilta mallia porukkalenkeillä, niin ehkä se siitä. Yleensä tulee aika paljon himmailtua pahoissa paikoissa, mutta toisaalta en ole pahoista loukkaantumisistakaan tämän lajin parissa kärsinyt. Ehkä voisi alkaa pitää suojia päällä ihan normilenkeilläkin, jos se toisi lisää rohkeutta. Teoriapuolella Brian Lopesin ja Lee McCormackin Masterin Mountain Biking Skills -kirja on työn alla, siitä lisää tuonnempana.

Venyttely
Jalat on aika jumissa päivittäisen polkemisen vuoksi. Tänä syksynä akillesjänteet ja pohkeet on selkeästi lyhentyneet ja reisien liikeradat pienentyneet. Venyttelyyn panostaminen ei oikein ole kiinnostanut, mutta täytyy yrittää ottaa se tavaksi vaikka väkisin.

Lihaskunto
Kestävyyskunnon ohella lihaskunto on olennaista, ettei ajotekniikka hajoa väsyneenäkään. Samalla jaksaa pitää ajoasennon hyvänä ja välttyy ehkä rasitusvammoiltakin. Painojen nostelu on minusta aika kivaa, mutta perinteinen voimailu/kehonrakennustyyppinen pumppaus ei oikein hyödytä pyöräilijää, kun massa nousee liikaa. Täytyy muuttaa lihaskuntotreenin painopiste toiminnallisempaan suuntaan. Siinä ajattelin käyttää apuna Bikejamesin ohjeita. Erityisesti keskivartalon vahvistaminen tuntuu tärkeältä.


Speksailu 
Roscoe 13-kiloiseksi. Ehkä myös trailijäykkäperä (Ragly Blue Pig, On-one Summer Season tms.) tekniikkaharjoitteluun. 

Tahko 120
Tässä pelottava tavoite ensi kesälle. Ennenkin olen sitä pohtinut, mutta edellytyksiä suoritukseen ei oikein ole ollut. Viime kesän 60km reilusti parantunut oma ennätys lupaili ihan hyvää. Ensi vuonna olisi hienoa pystyä kahteen kierrokseen. Kassellaa kevväämmällä. 60km nyt ainakin tulen ajamaan, mielellään entistäkin kovempaa.

Siinäpä jotakin. Tavoitteiden toteutumisesta/muuttumisesta pyrin raportoimaan, kunhan raportoitavaa on.

Superstar Components

Superstar Components on brittiläinen fillariosien suoramyyntifirma. He tilaavat kaukoidästä omalla merkillään periaatteessa samoja tuotteita kuin isommatkin firmat, isoissa erissä ja edullisesti. Välikädet on eliminoitu kulujen hillitsemiseksi. Tuotteiden laatu on saanut kehuja alan lehdissä sekä foorumeilla ja hinnat ovat hyvin edulliset.

Itsekin tilasin kokeeksi houkuttelevan halpoja jarrupaloja, edullisia keveitä jarrulevyjä ja vähän muuta pikku kilkettä. Tein tilauksen torstai-iltana ja seuraavana tiistaina noudin kirjatun kirjeen postista. Toimituskuluja näinkin nopeasta toimituksesta meni vaivaiset 2,50 puntaa. Kamat näyttävät täysin asiallisilta, raporttia toimivuudesta tulee varmaankin myöhemmin.

Kanuunalenkki (ei Kaupin)

Eilisiltaiset kaverin syntymäpäiväjuhlat veivät kyvyn eeppisiin ajosuoritteisiin, joten lähdin vain lähimetsään taistelemaan päänsärkyä vastaan. Ajelin ristiin rastiin samaa metsäplänttiä, jossa aikoinaan tein ihan ensimmäiset maastolenkkini. Onneksi voi todeta, että ajotaidot ovat vuosien aikana kehittyneet. Aloittelijana huikean vaikeat ja vaaralliset paikat menee nykyisin tuosta vaan. No, kolmen vartin taistelun jälkeen julistin päänsäryn voittajaksi ja lopetin lenkin.

Tänään oli kokeilussa 50mm stemmi. Roscoessa on aika pitkä vaakaputki ja vakio 90mm stemmi tuntuu hieman liian pitkältä. Varastoistani ei välimallin stemmejä löytynyt, joten päätin kokeilla tuommoista nysää. Tasaisella polkiessa ajoasento tuntui aika omituiselta, mutta teknisemmillä osuuksilla fiilis oli varsin hyvä. Tarvitaan vielä muutama lenkki, että voi sanoa pääseekö nysä jatkoon. 70-millistäkin kannattaisi varmaan kokeilla...

Aloituspostaus

Fillarointiin liittyvät asiat pyörivät nykyisin niin paljon päässä, että niitä täytyy päästä purkamaan kirjoittamalla. Tarkoituksena on siis pitää päiväkirjaa tästä ylevästä harrastuksesta, eikä haittaa jos sitä joku muukin joskus eksyy lukemaan.

Arkipyöräilyä ympäri vuoden olen harjoittanut noin viisitoista vuotta. Suunnilleen seitsemän vuotta sitten hankin ensimmäisen maastopyöräni (Trek 4900). Ennen sitä olin vuoden-pari pohdiskellut, olisiko se maastopyöräily mukavaa puuhaa. No olihan se, ja niinpä harrastus tempaisi mukaansa. Vuoden verran harjoittelin ajamista itsekseni ja etsiskelin polkuja ominpäin, kunnes vihdoin uskalsin mennä MTB-Turun porukkalenkeille mukaan. Porukassa ajelu oli ihan perkuleen hauskaa ja into kasvoi yhä edelleen. Muutama vuosi sitten muutin pois Turusta, mutta pyöräilyä yksin ja porukassa olen jatkanut siitä huolimatta.

Välillä on ollut vähän pidempiä ajamattomuuskausia, mutta aina olen ajamisen pariin palanut. Tänä syksynä alkanut työmatkapyöräily sytytti taas harrastuksen uuteen liekkiin, kun polkemisesta tuli pakosti päivittäistä. Harrastepyöräilyyn erottamattomasti kuuluva speksailu oli tässä jokin aika sitten osaltani hiipunut, koska olin kalustoon tyytyväinen ja keskityin lähinnä ajamiseen. Speksailuharrasteen kuitenkin elvytti eräs tuntematon varas, joka riisti minulta rakkaan ratsuni Mountain Cycle Furyn. Uuden maasturin hankinta teki jälleen tutuksi monet netti- ja kivijalkapyöräkaupat. Uusi maasturi, Gary Fisher Roscoe, on jo hankittu, mutta speksailu jatkuu tuunaamisen ja päivitysten merkeissä. Pyrin kuitenkin keskittymään olennaiseen, eli ajamiseen.