tiistai 16. syyskuuta 2014

Hymyile, olet lämpökamerassa

Pitäisi varmaan olla huolissaan, sillä lycramyrkytys on pahentunut ja asvaltilla ajelu on alkanut kiinnostaa. Silloin tällöin tulee vietyä nakkikumimaasturia pitkin pikkuteitä. Toistaiseksi pisimmät siivut ovat olleet sadan kilometrin mittaisia.

Tajusin, että maantiepyöräilyn idea ja viehätys piilee pikkuteillä. Aiemmin olen ajanut joko kevyen liikenteen väylillä jopoteinien ja koirantaluttajien seassa tai valtatien laidassa rekkojen ravisteltavana. Perseestähän se oli. Pikkuteillä meininki on ihan eri: maalaismaisemia, pikkukyliä, mäkisiä ja mutkaisia teitä eikä liikennettä melkein ollenkaan. Vaihtelevia teitä ajellessa mielenkiinto pysyy yllä, eikä paikatkaan puudu niin pahasti. Esimerkiksi Boxintie Sipoossa on kuin kevyt vuoristorata-ajelu, jossa moottori olet sinä.

Kuinka sitten löysin nämä maalaistiet? Siitä on kiittäminen Stravan reittityökalua. Sen avulla voi kartalla suunnitella reitin, joka sitten tallennetaan ja näkyy Stravan älypuhelinsovelluksessa reissun päällä. Parasta on heatmap-toiminto, joka näyttää "kuumana" Strava-käyttäjien eniten ajamat reitit. Heatmapin avulla näkee helposti suosituimmat eli parhaimmat tienpätkät. Ei tarvitse arvailla, mitkä tiet sopivat pyöräilyyn.

Heatmap näyttää suositut reitit punaisella
Kun älypuhelin on ohjaintangossa kiinni, oman gps-sijainnin ja reitin saa aina tarvittaessa näkyviin. Sovellus seuraa valittua reittiä, mutta ei huomauta käännöksistä automaattisesti. Reittiä kannattaa siis jonkin verran painaa mieleen, jotta esim. risteystä lähestyttäessä voi avata kartan ruudulle ja tarkistaa, mihin suuntaan aiottu reitti viekään. Minulle reittityökalu on mahdollistanut turvallisen tutkimusmatkailun tuntemattomilla pikkuteillä ja samalla kuin varkain tehnyt asvaltin hinkkaamisesta mielekästä.

lauantai 13. syyskuuta 2014

Uutta rautaa, eikun muovia: Trek Remedy 9.9

Elokuun alussa uskollinen ratsuni 2009-vuosimallin Gary Fisher Roscoe murtui neljän vuoden palveluksen jälkeen. Toivoin takuusta uutta takaswingiä, mutta sitä ei järjestynyt enää noin vanhaan pyörämalliin, eikä samanlaista runkoakaan enää ollut saatavilla. Roscoen valmistus on lopetettu samoin kuin Gary Fisher-merkkisten pyörien. Vastineeksi tarjottiin 2013-mallinen Trek Remedy 9.9-runko. Suostuin tarjoukseen oikopäätä, koska hiilikuiturunko malliston yläpäästä on huomattava parannus entiseen liki perusmalliin verrattuna.

12,18 kg tällä setupilla
Eilen sain Roscoen korvaajan käsiini kasattuna Roscoen vanhoilla osilla. Etuvaihtaja, ohjainlaakeri, keskiölaakeri ja taka-akselin kiinnitys piti vaihtaa uusiin standardien muuttumisen takia. Jouduin tietysti maksamaan uudet osat sekä osien vaihtotyön, mutta loppusumma on aivan mitätön verrattuna runkojen arvon erotukseen. Trekin takuu pitää kyllä asiakkaan erittäin tyytyväisenä. Mistään ei niuhotettu eikä yritetty tinkiä, vaan tiskiin lyötiin heti sellainen ehdotus, että minä asiakkaana olin melkeinpä onnellinen siitä että runko katkesi. Kiitoksen ansaitsee myös asian sujuvasti hoitanut pyöräliike Lundberg Keravalla.

Vanha iskari oli sattumalta sopivan mittainen
Sitten vähän ensivaikutelmia uudesta tulokkaasta. Nelisen tuntia olen ehtinyt jo kokeilla, joten jotain sanottavaakin jo on. 2013 Remedyssä on sentti enemmän joustoa kuin Roscoessa, joten Trekin tarkoittamaan geometriaan verrattuna keulakulma on nyt asteen verran jyrkempi ja keskiö aavistuksen matalammalla, koska käytössä on Roscoen entinen 140mm joustava keula. Pyörä tuntuikin jotenkin matalammalta myös ajaessa. Tasapaino pysyy paremmin ja vauhdissa meno on vakaampaa, mutta etenkin eilisellä säätölenkillä kammet kolisivat helposti kiviin ja etupyörä jotenkin tökki esteisiin. Tänään tuntui kuitenkin jo paljon sujuvammalta, taisin ehkä tottua uusiin mittoihin. Takalinkussa olisi säädettävä Mino-link, jolla keskiötä saa vähän nostettua. Samalla kuitenkin keulakulma jyrkkenisi entisestään, ja sitä en halua. Voi olla, että täytyy vaivihkaa katsella pidempää keulaa jostain.

Pohkeenkolhija ympyröitynä, Mino-link sen vieressä oikealla
Ensilenkillä huomasin, että takahaarukassa oleva terävähkö kulma ottaa perän joustaessa kiinni pohkeen sisäsyrjään esim. dropeissa ja röykkyisissä alamäissä. Kosketus oli sen verran kova, että hiljalleen alkoi jopa tehdä pohkeessa kipeää. Tänään ei vaiva kuitenkaan ollut yhtään niin paha. Ehkä opin tiedostamattani väistämään osumaa. Eiköhän tuon kanssa opi vielä elämään. Tässä mallissa takahaarukkakin on kokonaan hiilikuitua. Kuitu on aika herkkää teräville kolhuille, joten sitä on tarvis suojata. Haarukan yläputkissa ja eturungon alaputkessa on tuollainen "Carbon armor" ja haarukan alaputkea suojaa ketjun iskuilta paksu kuminen patukka.

Jykevä haarukansuoja
Aikoinaan jo Roscoessa ihastuin ABP-rakenteeseen, ja sellainen on Remedyssäkin. Siinä jousituksen takimmainen nivel on taka-akselin ympärillä ja ideana on, että jousitus säilyttää liikkumavaransa jarrutuksen aikana. Esim. single pivot-rungoissa (kuten aiemmin omistamani Mountain Cycle Fury) jarruttaminen jumittaa takajousitusta. ABP toimii ihan oikeasti ja sopii erittäin hyvin minulle, koska jarruttelen aivan liikaa alamäissä.

ABP-nivel taka-akselilla
Ei karppaajille
Kaiken kaikkiaan täällä on nyt erittäin tyytyväinen pyöräilijä. Remedy on kevyt mutta silti jykevä ja hyvin luotettavan oloinen. Runko on aivan nappikokoinen minulle ja jousitus toimii loistavasti. Toki pientä päivitystarvettakin keksin saman tien. Tuossa on rungon sisäinen letkunvienti Reverb Stealth-hissitolpalle, joten sellainen on varmaan hankittava. Täytyy myös hankkia napoihin päätyholkit, jotta saa vaihdettua taka-akselin takaisin 12x142-moodiin. Niin ja sitä pidempää keulaa pitää kokeilla jos vaikka käytettynä tulee vastaan sopiva 150-160-millinen . Muuten kaikki on just eikä melkein ja kilometrejä on toivon mukaan edessä runsain mitoin.

Keppi tarttui keskiöakseliin

Anti-psyykkausta: Et vaan osaa

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Tubeless osa VI

Parit litkutusmuistiinpanot:

Shimano XT M775 + (käytetty) Kenda Nevegal DTC 2.35
Melko helposti nousi jalkapumpulla saippuaveden avulla. Piti ilmaa samantien.

DT XR400 + Onza Canis FR 2.25
Vanne tiivistetty kierroksella Gorilla tapea ja Joe's noflats-vannenauha käytössä. Asennus vaati lopulta huoltamokäynnin, jalkapumpulla en saanut mitenkään nousemaan. Kompressorilla nousi samantien ja tuli heti pitäväksi.

Oli hieman työlästä saada vanha rengas (Maxxis Aspen) pois vanteelta, koska litku oli liimannut kumin ja Noflats-nauhan niin tiukasti yhteen.