Takaisin satulaan

Tänä viikonloppuna kävin kokeilemassa, josko pyöräily jo onnistuisi. No onnistuihan se maantiellä. Lauantaina ajelin vähän yli tunnin ja tänään kaksi tuntia. Matala- ja keskitehoinen ajo sujuu kutakuinkin normaalisti, mutta mikään revittely ei vielä onnistu. Myöskään putkelta ajoa en viitsinyt vielä kokeilla, koska oikea jalka kävellessä joskus vähän notkahtaa oudosti. Sellainen notkahdus putkelta runtatessa johtaisi melko varmasti kaatumiseen.

Pääasia on kuitenkin, että edes maantieajo onnistuu. Lauantain lenkillä syksyinen viima tuntui kasvoilla suorastaaan suloiselta. Oli myös upeaa, kun veri pääsi kunnolla kiertämään ja sai vetää happea keuhkojen täydeltä. Jo viikonkin urheilutauko veti olon vähän nuutuneeksi. Reidessä näkyy kyllä laajoja sinelmiä eri puolilla, mutta se toimii joka päivä paremmin. Toivon mukaan koipi on pian täydessä iskussa.

Puujalkavitsit ei naurata

Neljä päivää sitten ihan tavallisella iltalenkillä tuli vähän pannutettua. Korson XCO-radan "On the rocks"-osiolla piti ottaa pieni loikka kiven yli kuten sata kertaa aiemminkin, mutta tällä kertaa etupyörä tösähtikin suoraan kiveen ja tangon yli oli pakko mennä. Alastulossa ehdin varoa ranteita ja vähän kierähtää oikealle kyljelle, mutta pahaksi onneksi vastassa oli kivi.

Lopputulokseksi tuli käsivarteen isot (muttei syvät) naarmut, kylkeen mustelma ja pienet naarmut sekä oikeaan reiteen oikein mojova puujalka. Pari päivää tapahtuman jälkeen myös olkapää alkoi tuntua ikävältä tietyissä asennoissa. Vahingot jäivät silti aika vähäisiksi, koska kaikki luut ja naama ovat edelleen ehjiä. Ilman alastulon kiveä olisi varmasti lenkkikin jatkunut, mutta nyt puujalka pakotti rullailemaan kotiin ja ottamaan huilia urheilusta.

Isoin harmi oli Lohjan Oktoberfestin missaaminen viikonloppuna, koska tällä kertaa olisi ollut kaikki edellytykset osallistua. Kaikki nämä vammat kuitenkin paranevat ja sitten pääsen takaisin ajelemaan. Toivottavasti hyvät kelit jatkuvat vielä silloinkin.

Kivikko EK4

Kävin viime maanantaina töiden jälkeen tuulettumassa Kivikossa. Samalla testasin videokameraa rintavaljaissa. Rinnalta kuvattu video vastaa jotenkin paremmin "aitoa" omaa kuvakulmaa kuin kypärän päältä kuvattu. Kypärän päältä kuva jää jotenkin etäiseksi eikä vauhdin oikein tunne välity. Rintaremmikuvauksen tuloksen voi tsekata alta, mallina on Kivikon paras pätkä EK4.

Keinukalliolla havaittu pumptrack!

Tuossa taannoin haikailin pumptrackin perään. Muutama päivä sitten löysinkin sellaisen vahingossa tavallisella maastoajelulla. Keravan Keinukallion juoksuportaiden juureen on pystytetty ovaali komposiittirata. Rata on pienehkö ja mutkat saman suuntaan, joten vähän siinä meinaa mennä pää pyörälle. Ihan limitillä ei myöskään viitsi vetää, koska asvaltille pannuttaminen ei houkuta. Ihan kiva löytö silti ja menen kyllä uudestaankin pumppailemaan.

Googlettelin hieman, ja selvisi, että rata avattiin toukokuussa. Se on siirrettävä ja ensimmäinen sijoituspaikka on Keinukallio. Täytyypä siis käydä kun vielä voi. Keravan kaupungin tiedotteen mukaan radan kohderyhmä on lapset, nuoret ja erityisryhmät. En ole lapsi enkä nuori, joten kuulunen siis erityisryhmään.

Lisää liikkuvaa kuvaa

Voitin tappelun videoeditorin kanssa ja onnistuin tekemään jotensakin kunnollisen pätkän. Tätä kahden minuutin videota varten ajelin pieniä pätkiä edestakaisin liki pari tuntia. Kuvakulmien säätöön ja kameran luokse palaamiseen meni iso osa ajasta, mutta sai siinä mukavasti spurttaillakin. Lenkit ja kuvausreissut täytyy vaan tehdä erikseen. Kameraleikit on silti ihan kivaa vaihtelua.

Tylsät kotivideot

Saadakseni lisää mielenkiintoa harrasteluun hankin GoPro-kameran. Kuvattua materiaalia on jo kertynyt, mutta muu tuotanto tökkii. Editointi GoPro Studio-ohjelmalla on aivan mahdotonta, koska se kaatuilee jatkuvasti ilman selitystä. Lyhyen pätkän onnistuin väsäämään ilman Studion luhistumista. Lopputuloksen voi katsoa tästä alta.

Toisekseen kokeilin yhdistää Dashwarella sykemittarin keräämän syke- ja nopeusdatan videoon. Mallina toimi Littoisten Hullun miehen polku. Nimi on tullut tuntemattomasta hullusta miehestä, joka aikoinaan yritti pilata hienoa polkua virittämällä sinne kaiken maailman esteitä ja ansoja. Sittemmin hullu mies on lopettanut jalon harrasteensa, mutta polun nimi jäi. Tämä video onnistui ihan mukavasti, paitsi että videon rauhaisa polkuhinkkaus on aika tylsää katsottavaa.

Ennätystehtailua Turussa

Viikonloppuna ajelin taas pari maastolenkkiä Turussa. Lauantain kohokohtana oli, kun metsässä tuli vastaan Fantom ihka elävänä. Fantom suhahti hetkessä pusikkoon, mutta hänen erittäin vauhdikas ja vaivaton etenemisensä teki niin syvän vaikutuksen, että intouduin itsekin yrittämään ns. kunnolla. Lopputuloksena oli uusi personal best kuudella Strava-pätkällä. Se oli yllätys, koska kunnon puolesta sellaiseen revittelyyn ei oikein olisi edellytyksiä. Keli oli kyllä optimaalinen, kuivaa kaikkialla eikä liian lämmintä.

Ka-ching!

Lauantain irrottelu tietenkin kostautui sitten sunnuntaina. Melkein koko kehossa oli rajoitin päällä, eikä mitään terävämpää suoritusta saanut irti. Kehnohko nykykunto näkyy ainakin hitaana palautumisena. Vaikka oli taas huippuolosuhteet ja fiiliskin hyvä, en viitsinyt kiusata itseäni paljon tuntia pidempään. Päivän paras anti löytyi Turun lentokentän lähistöltä. Siellä oli paljon enduroprätkien ruopimaa kalliopohjaista huippubaanaa sekä iso alue ao. kuvan mukaista "pumppupätkää." Aallot ovat fillarille vähän liian pitkiä ja loivia sekä pohja turhan pehmeää hiekkaa, joten ihan pelkällä pumppaamisella en oikein päässyt etenemään. Tuota laineikkoa menee kuitenkin ristiin rastiin jos ei nyt ihan kilometrejä niin ainakin useita satoja metrejä, eli kivaa riitti. Samalla muistui mieleen, kuinka hauskaa ja hyödyllistä oli käydä säännöllisesti Munkan pumptrackillä silloin muutama vuosi sitten. Ehkä täytyy retkeillä sinne joku kaunis päivä, vaikka matka Korsosta onkin aika pitkä.

Pumppaamo

Napojen kaivelua

Napaa on tullut kaiveltua viime aikoina monessakin mielessä, mutta myös ihan konkreettisesti pyörän huoltamisen merkeissä.

Viime syksynä alkoi Superstar Switch-takanavasta kuulua asiaankuulumatonta rutinaa. Avasin navan ja totesin, että vapaarattaan runko on halki. Mielenkiinnosta avasin toisenkin kiekon samanlaisen navan. Siitäkin oli vapaarattaan runko halki, vaikka napa ei rutissut pyöriessä. Panin Superstarilta tilaukseen kaksi uutta vapaaratasta. Samalla kolmikyntinen Evo-malli päivittyi nelikyntiseen Ultra-malliin.

Haljennut vapaaratas #1

Syksy ehti muuttua talveksi ennen kuin sain vapaarattaat vaihdetuksi. Ajoin talven vähäiset maastoajot Surgella. Remedyssä on niin paljon potentiaalisesti pakkasherkkää teknologiaa (Reverb, takaiskari, linkuston laakerit yms), että pidän sen mieluummin talviteloilla. Kevään kolkutellessa ovella vaihdoin vihdoin vapaarattaat uusiin. Se oli helppo homma. Akseli irtoaa kahdella kiintoavaimella ja vapaaratas paljain käsin. Uudet osat menivät ihan yhtä helposti paikalleen. Laakerien vaihtamisessa olisi enemmän hommaa, mutta siihen ei nyt tarvinnut ryhtyä.

Haljennut vapaaratas #2

Superstarin kiekot Switch-navoilla ovat edullisia. Vapaarattaan kestävyydestä joutuu ilmeisesti sitten tinkimään, mutta kyllä nuo muutaman vuoden kestivät. Saa nähdä, onko tämä uusi malli kestävämpi. Siinä on samanlaiset ohueksi jyrsityt kohdat kuin edellisessäkin, joten tuskinpa kestää sen paremmin. Ellei sitten neljä kynttä jaa kuormaa tasaisemmin. Katsotaan, kuinka käy.

Nelikyntinen vaihdokki