Alamäki-iloittelua Lintuvaarassa

Viime valituksen jälkeen olen pari kertaa käynyt ajelemassa keväthangilla. Tänäänkin äärimmäisen hieno talvikeli houkutteli ulkoilemaan. Oli pari astetta pakkasta ja aurinkoista. Kävin Lintuvaarassa testaamassa enduroporukan lapioimaa alamäkipätkää, joka kulkee nimellä Arin erikoinen. Kyseessä on loivaan alamäkeen etenevä reilu puoli metriä leveä ränni, joka pujottelee  puiden välissä ja aaltoilee paikoitellen ylös-alas. Aalloista voi halutessaan hypätä tai pumpata lisää vauhtia. Droppeja pätkällä ei ole. Rännin pohja oli sileä ja jäätynyt kovaksi, eli vauhdikkaaksi. Laskuja tuli tänään osapuilleen viidestätoista kahteenkymmeneen. Kaaduin vain kerran, eli yritystä olisi voinut olla reilusti enemmän, sillä paksuun lumeen pannuttaminenhan ei tunnu missään. Seuraavassa sekalaisia havaintoja reissulta:

• Polkeminen satula pohjassa rasittaa polvia todella paljon. En viitsinyt vekslata satulatolppaa edestakaisin, koska pätkä on vain reilu 300 metriä pitkä. Helposti kipeytyvä vasen polveni onkin sitten vihoitellut koko päivän.
• Taito lisääntyy toistoilla. Alkuun ajaminen oli tosi jäykkää ja hankalaa. Loppupään laskuissa alkoi pumppaaminen ja sladit vähitellen jopa onnistua.
• Kaarteen pumppaaminen lisää pitoa aivan mielettömästi, mutta sen onnistuminen vaatii melkoisen hyvää rytmitystä.
• Lukkopolkimet ei kovin hyvin sovi itselleni tuon tyyppisessä ajamisessa.
• Alaselän lihakset kaipaa reippaasti lisää treeniä ennen kesää.
• En oikein hallitse vauhdikasta kurvailua nopealla alustalla. Ajaminen on pääasiassa ollut juurakkorytkytystä, eikä ole sen takia tarvinnut miettiä nopean kaarreajon hienouksia.
• Pyörällä hyppääminen pelottaa nykyisin aivan liikaa. Kahdesta edellisestä kohdasta johtuen alkoi kyteä ajatus vierailusta Kalpiksessa tai jossakin vastaavassa kokeilemassa hissipyöräilyä.
• Ajotekniikan opiskelu kirjasta ei tarkoita, että oikeasti osaisi vielä mitään.
• Syke voi nousta 180:een myös alamäessä. :)

Lenkki oli siis erittäin hauska ja myös opettavainen.