Takaisin satulaan

Tänä viikonloppuna kävin kokeilemassa, josko pyöräily jo onnistuisi. No onnistuihan se maantiellä. Lauantaina ajelin vähän yli tunnin ja tänään kaksi tuntia. Matala- ja keskitehoinen ajo sujuu kutakuinkin normaalisti, mutta mikään revittely ei vielä onnistu. Myöskään putkelta ajoa en viitsinyt vielä kokeilla, koska oikea jalka kävellessä joskus vähän notkahtaa oudosti. Sellainen notkahdus putkelta runtatessa johtaisi melko varmasti kaatumiseen.

Pääasia on kuitenkin, että edes maantieajo onnistuu. Lauantain lenkillä syksyinen viima tuntui kasvoilla suorastaaan suloiselta. Oli myös upeaa, kun veri pääsi kunnolla kiertämään ja sai vetää happea keuhkojen täydeltä. Jo viikonkin urheilutauko veti olon vähän nuutuneeksi. Reidessä näkyy kyllä laajoja sinelmiä eri puolilla, mutta se toimii joka päivä paremmin. Toivon mukaan koipi on pian täydessä iskussa.

Puujalkavitsit ei naurata

Neljä päivää sitten ihan tavallisella iltalenkillä tuli vähän pannutettua. Korson XCO-radan "On the rocks"-osiolla piti ottaa pieni loikka kiven yli kuten sata kertaa aiemminkin, mutta tällä kertaa etupyörä tösähtikin suoraan kiveen ja tangon yli oli pakko mennä. Alastulossa ehdin varoa ranteita ja vähän kierähtää oikealle kyljelle, mutta pahaksi onneksi vastassa oli kivi.

Lopputulokseksi tuli käsivarteen isot (muttei syvät) naarmut, kylkeen mustelma ja pienet naarmut sekä oikeaan reiteen oikein mojova puujalka. Pari päivää tapahtuman jälkeen myös olkapää alkoi tuntua ikävältä tietyissä asennoissa. Vahingot jäivät silti aika vähäisiksi, koska kaikki luut ja naama ovat edelleen ehjiä. Ilman alastulon kiveä olisi varmasti lenkkikin jatkunut, mutta nyt puujalka pakotti rullailemaan kotiin ja ottamaan huilia urheilusta.

Isoin harmi oli Lohjan Oktoberfestin missaaminen viikonloppuna, koska tällä kertaa olisi ollut kaikki edellytykset osallistua. Kaikki nämä vammat kuitenkin paranevat ja sitten pääsen takaisin ajelemaan. Toivottavasti hyvät kelit jatkuvat vielä silloinkin.