Tahkolle taas kesällä

Ilmoittauduin juuri ensi kesän TahkoMTB-tapahtumaan. Tarkoituksena on ajaa ensimmäistä kertaa kaksi kierrosta eli 120 km. Haaste on minulle kova ja jännittää jo aika lailla, että riittääkö puhti noin pitkälle matkalle. Viimeisimpien maastolenkkien perusteella talven työmatkapyöräilyllä on ollut vaikutusta ja onhan tässä vielä kolme kuukautta aikaa treenailla. Kisakondiksen eteen on kuitenkin vielä hikoiltava aika lailla.

Viime vuonna ajoin viidennen kerran "puolimatkan" eli 60 km. Kisa meni ihan nappiin, vaikka oli todella kuuma keli (n. 30 astetta). Lopputuloksena oli uusi oma ennätys 4:05:14.

Erityisesti viime kesän Tahkolta jäi mieleen yhteiset kilometrit Eksyilytarinoiden isännän Matti H:n kanssa. Matti ajoi täysjäykällä sinkulalla tapansa mukaan äänekkäästi. Kuulin Matin tauotta papattavan puheen ensimmäisen kerran ehkä 20 km kohdalla, jolloin Matti oli letkassa arviolta 50 m päässä takanani. Kyseissä kohdassa polku oli aika hidas ja kapea. Välillä reitti nopeutui ja ääni hävisi, mutta noin puoli tuntia ensikuuleman jälkeen Matti tuli ohi ja päätimme jatkaa yhdessä matkaa. Kahdestaan ajo sujui hienosti ja väsymys unohtui kun juttua riitti. Yritimme murtaa kilpailijoiden selkärankaa mm. puhumalla Bogart Companystä ynnä muusta masentavasta. Kaikki tietysti Turun murteella. Kommenttien perusteella ainakin muutama kuski päästi meidät ohi aikansa juttuja kuunneltuaan. Muut ohitetut jäivät lähinnä sanattomiksi.

Toinen hyvä muisto on se väsymyksensekainen liikutus, jota tunsin viimeisessä isossa nousussa kun tajusin että nyt tulee uusi oma ennätys. Miltei kyynelehdin huohotuksen lomassa. Kun maalissa selvisi, että ennätys parani n. 40 minuuttia, oli fiilis aivan mielettömän hyvä. Vaikka reitti oli taas aikaisempia vuosia nopeampi ja keli oli kuiva, voin silti olla todella tyytyväinen. Tämän vuoden reitti pitäisi olla tasan sama, joten toivottavasti uudet huippufiilikset odottavat Nilsiässä.

Asennusmoka

Kevennysosat ja taitoni pyörämekaanikkona eivät aina sovi yhteen. Säädin hieman tangon asentoa ja stemmiä takaisin kiristellessä kuului räks. Element-technic Neon antoi etulevystään periksi. Etulevyyn kairattu E-kirjaimen muotoinen logo/kevennysreikä tulee aika lähelle reunaa ja huolettomasti kiristäen se nähtävästi hajoaa aika helposti. Pitäisi varmaan olla varovaisempi, titaanipultteja on myös tullut katkottua muutamia.

Kyllä tuolla vielä ajaa, kunhan ei välitä naksuvasta äänestä. Uusi stemmi (Truvativ Stylo Team) on kuitenkin jo hankinnassa. Fiksuinta olisi varmaan ollut hankkia heti alkuun Thomson, mutta kun kevyempää pitää saada...

Jarrut karkaistu

Viikonlopun ajomahdollisuudet tärvääntyivät, kun lievät flunssaoireet pakottivat lepäämään. Ajamisen korvikkeeksi sai kelvata pyörän ruuvailu. Asensin uuden tangon ja jarrut sekä suoritin jarrujen sisäänajon.

Levyjarruja sisäänajettaessa poljetaan ensin hampaat irvessä alamäkeen jarru pohjassa. Mäen juurella kuumat jarrulevyt ja -palat kastellaan, mistä aiheutuu jännittävä sihinä ja  sakeahko höyrypilvi. Sattumalta tätä tuli tehtyä lähijunasta purkautuneen ihmislauman kummeksuvien katseiden alla. Erityisen jännittävää.

Avidin Juicy 3:sten vaihtaminen Elixir R:iin toi lyhyen testin perusteella toivotun vaikutuksen. Tehoa on enemmän ja modulaatiota erittäin runsaasti. Tosin pidin vanhojen Hayes Ninen on/off-tuntumasta hyvin paljon, mutta kai tuo laajemmalla skaalalla annosteltava jarruvoima on yleisesti ottaen parempi juttu.

Go Expossa/Fillarimessuillakin tuli tänään piipahdettua, mutta siitä retkestä ei hirveästi ole kerrottavaa. Kamera roikkui mukana, mutta kuvia otin vain kolme. Jotenkin pyörien katselu ja osien käpistely ei kiinnosta entiseen malliin. Ostin sentään messutarjouksista sveitsin armeijan vanhan villapaidan ja 4 kpl ex-ruotsin armeijan vihreitä vetoketjupooloja kun halvalla sai.

Dieetillä nautitaan kuitua ja eliksiiriä

 

Lankesin ensimmäiseen hiilikuitupalikkaan pitkän pyristelyn jälkeen. Kyseessä oleva tanko painaakin vain vajaa parisataa grammaa 680mm leveänä. Elixir R:t pitäisi toimia paremmin kuin Avidin Juicy 3:t, joihin en ole ollut ihan tyytyväinen. Ja onhan ne kevyemmätkin.

Näiden asentamisen jälkeen Roscoe alkaa varmaan olla valmis. Ehkä.

Alamäki-iloittelua Lintuvaarassa

Viime valituksen jälkeen olen pari kertaa käynyt ajelemassa keväthangilla. Tänäänkin äärimmäisen hieno talvikeli houkutteli ulkoilemaan. Oli pari astetta pakkasta ja aurinkoista. Kävin Lintuvaarassa testaamassa enduroporukan lapioimaa alamäkipätkää, joka kulkee nimellä Arin erikoinen. Kyseessä on loivaan alamäkeen etenevä reilu puoli metriä leveä ränni, joka pujottelee  puiden välissä ja aaltoilee paikoitellen ylös-alas. Aalloista voi halutessaan hypätä tai pumpata lisää vauhtia. Droppeja pätkällä ei ole. Rännin pohja oli sileä ja jäätynyt kovaksi, eli vauhdikkaaksi. Laskuja tuli tänään osapuilleen viidestätoista kahteenkymmeneen. Kaaduin vain kerran, eli yritystä olisi voinut olla reilusti enemmän, sillä paksuun lumeen pannuttaminenhan ei tunnu missään. Seuraavassa sekalaisia havaintoja reissulta:

• Polkeminen satula pohjassa rasittaa polvia todella paljon. En viitsinyt vekslata satulatolppaa edestakaisin, koska pätkä on vain reilu 300 metriä pitkä. Helposti kipeytyvä vasen polveni onkin sitten vihoitellut koko päivän.
• Taito lisääntyy toistoilla. Alkuun ajaminen oli tosi jäykkää ja hankalaa. Loppupään laskuissa alkoi pumppaaminen ja sladit vähitellen jopa onnistua.
• Kaarteen pumppaaminen lisää pitoa aivan mielettömästi, mutta sen onnistuminen vaatii melkoisen hyvää rytmitystä.
• Lukkopolkimet ei kovin hyvin sovi itselleni tuon tyyppisessä ajamisessa.
• Alaselän lihakset kaipaa reippaasti lisää treeniä ennen kesää.
• En oikein hallitse vauhdikasta kurvailua nopealla alustalla. Ajaminen on pääasiassa ollut juurakkorytkytystä, eikä ole sen takia tarvinnut miettiä nopean kaarreajon hienouksia.
• Pyörällä hyppääminen pelottaa nykyisin aivan liikaa. Kahdesta edellisestä kohdasta johtuen alkoi kyteä ajatus vierailusta Kalpiksessa tai jossakin vastaavassa kokeilemassa hissipyöräilyä.
• Ajotekniikan opiskelu kirjasta ei tarkoita, että oikeasti osaisi vielä mitään.
• Syke voi nousta 180:een myös alamäessä. :)

Lenkki oli siis erittäin hauska ja myös opettavainen.