Planet X London Road kesäkuosissa

Profiilikuva

 Ajettuani London Roadilla yli tuhat kilometriä, voin sanoa että pyörä oli hyvä hankinta. Mitään varsinaista vertailua tai arvostelua en pysty tekemään, koska kokemukseni näistä laitteista on ihan olematon. Liukkaasti tuo kuitenkin liikkuu. Toistaiseksi pisin lenkki oli liki 120 km ja keskinopeuskin on hiljalleen noussut. Parhaimmillaan keskari on ollut 29,6 km/h yksin ajetulla 63 km lenkillä. Jarrutkin alkoivat purra sisäänajon jälkeen, vaikka aluksi tuntui ettei niistä ole mihinkään.

Joitakin päivityksiä on ollut tarpeen tehdä. Tilasin pyörän alunperin 80mm stemmillä, koska sitä pidemmät oli maastopyöräilijän mielestä suorastaan pelottavan pitkiä. Ajoasento tuntui kuitenkin olevan jotenkin mykkyrässä, joten kokeilin tilalle 100-millistä. Sillä ajoasennosta tuli rento ja hyvä ja pidempi stemmi sai jäädä. Kesärenkaiksi laitoin Continental GP4000SII 28mm leveinä. Renkaanvaihdolla pyörästä tuli huomattavasti paremmin rullaava ja yllättäen myös paljon mukavampi kuin 32mm Vittorioilla. Pullotelineet piti tietysti hankkia. Eliten Cannibal on toiminut hyvin Remedyn ahtaassa rungossa, joten tähän pyörään tuli samalta firmalta edulliset ja erittäin toimivat Custom Racet. Satulan alle laitoin ruman pussukan, jossa on varalle sisäkumi, rengasmuovit ja hiilidioksidipumppu. Syksylle on lokarit valmiiksi varattuna, mutta muuten se on varmaan siinä. Ei tarvitse kuin ajaa vaan. Kiva vekotin! Kaikki toimii ja matka taittuu.

Nopeat ja mukavat nakit

Eliten Custom Race-pari auttaa janon sammuttamisessa.
Kuvassa myös hyvin kulunut, mutta edelleen aivan täydellisesti toimiva PD-M520-poljin.

Kilikello on tarpeen kaupunkiliikenteessä

"Ajoleiri" Turussa

Alkuviikosta oli tilaisuus viettää kolme päivää "ajoleiriä" Turussa. Lapset pitivät hauskaa isovanhempien kanssa ja itse keskityin vain pyöräilyyn, lepäilyyn ja syömiseen.

Maanantaina hurauttelin 2,5 tuntia maastopyörää Halinen-Littoinen-Varissuo-Pääskyvuori-akselilla. Littoisissa vedin huonolla keskittymisellä hitaassa vauhdissa pienet pannut, jossa kuitenkin jarrukahvan kiinnike kaivaitui polveen. Polvarit olivat jääneet kotiin, koska tarkoitus oli ajaa vain pitkää iisiä lenkkiä eikä hurjastella. No pientä pipiä voi aina tulla vaikka ottaisi iisistikin. Maanantain lenkillä tuli pannuista huolimatta ihan OK Strava-tuloksia, mutta intensiteettiä oli kuitenkin sen verran liikaa, etten tiistaina oikein jaksanut polkea.

Tiistaina kävin sitten ihan vaan lyhyesti tutkimassa vanhoja kotikontuja rauhalliseen tahtiin. Purettavan jätteenpolttolaitoksen ympäristöstä löytyikin paljon kivoja polkuja, joita en jostain syystä koskaan ennen ole kolunnut. Piipahdin myös "Lehden dirtillä" jossa aikoinaan yritin saada ensimmäisen maastopyöräni renkaita ilmaan. Sitten viime vierailun on Leafin karkkitehdas lopettanut ja muuttunut joksikin Leaf-multimegamonitoimi-areenaksi, mutta dirtillä on nähtävästi ollut entiseen verrattuna aktiivisempaa lapioporukkaa kehittämässä montun hyppymahdollisuuksia. Hyppyreitä oli runsaasti, myös monenlaisia eri tasoisille ajajille sopivia. Vaikka tarjolla oli turvallisia boksihyppyreitä, tämän setämiehen pomput jäivät kyllä hyvin varovaisiksi polvi arkana, lukkopolkimilla ja ilman suojia . Mutta on se hienoa että nuoriso jaksaa harrastaa.

Keskiviikkona täytin vuosia ja MAMIL-henkisesti kävin kaverini kanssa veivaamassa matalasykkeisen maantielenkin Kakskerran ympäri. Matkaa tuli n. 65 km vajaassa kolmessa tunnissa. Lenkin parasta antia olivat polveilevat ja mutkittelevat maaseututiet Kakskerrassa ja Hirvensalon länsilaidalla. Muilta osin matka oli katkonaista kaupunki- ja pyörätieajoa, jossa ei vauhdin hurmasta päässyt nauttimaan. Tosin rauhallinen ajo oli tässä kohtaa ohjelmassakin  ja samalla tuli vaihdettua kuulumiset vanhan kaverin kanssa.