Lieto XCO 2014

Kuva: Antti Rantalahti

Nyt on kesän ensimmäiset kisatärinät täristy Liedossa (Strava-suoritus). XCO on siitä kivaa, että toimintaa on koko ajan. Huono puoli on se, että mittari pysyy punaisella ja silti muut menevät karkuun. Tuli ainakin hyvä maksimitreeni, mutta tässä vaiheessa kautta oli ehkä turhan rankka rypistys (keskisyke 183, max 203).

Erinäisistä syistä aiottu rataan tutustuminen jäi väliin ja lämmittelykin meni periaatteella suoraan autosta viivalle. Eka kierros menikin vähän turhan kovaa ja samalla piti omaksua ajolinjoja ennestään tuntemattomalla radalla. Toisella kierroksella keho taisi tottua intensiteettiin, koska ei enää tuntunut ihan niin pahalta. Kolmannella kierroksella aloin jo tietoisesti vähän rauhoittaa menoa ennenkuin näkökenttä alkoi liikaa hämärtyä. Neljännen kierroksen loppuvaiheessa kisan voittaja Ojalan Henri ohitti minut jo toisella kierroksella ja hänen päästyään maaliin päättyi kisa minultakin. Kaksi minuuttia nopeammin jos olisin ajanut, olisin ehtinyt viidennelle kierrokselle, mutta ihan hyvä näin. Neljä kierrosta kuudesta ehdin ajaa, mikä oli riittävästi. Muuten olisi pitänyt laskea vauhtia ihan retkeilytasolle.

Yllättäen kaikkien neljän kierroksen ajat olivat minulla noin minuutin sisällä toisistaan ja keskisykkeessäkin vain muutaman lyönnin ero, vaikka tunne oli että vauhti hidastui koko ajan. Kolmas kierros oli jopa nopein, vaikka sen aikana annoin aika usein tietä kierroksella ohittaville. Ohittajien menoa oli kyllä kiva seurata, kerrankin näki oikein kunnon nopeita maastopyöräilijöitä täydessä vauhdissa. Välillä kuului vain humahdus, kun he pyyhälsivät ohi. Samalla tuli poimittua aika hyviä ajolinjoja, joista osa toimi hitaammaallakin vauhdilla. Linjojen valinnassa oli muutenkin parantamisen varaa, johtuen lähinnä tuntemattomasta radasta.

Oma tulos oli sitä tasoa, että siitä ei tarvitse sen enempää puhua, mutta yksi asia ainakin kävi selväksi: tarvitsen paljon lisää treeniä. Olis kivaa ajaa kovaa.