Annoin periksi trendille. Hankin nimittäin muodikkaan hissitolpan. Asensin sen kuitenkin epämuodikkaaseen teräsrunkoiseen jäykkäperään, jotta tasapaino säilyisi. Puolustaudun kuitenkin sillä, että hissitolppa on erittäin hyödyllistä käyttömuotia ja luultavasti jää elämään ainakin joidenkin alakulttuurien tyylikoodistossa.
Kävin tekemässä ensimmäisen lenkin uuden tolpan kanssa ja totesin sen erittäin käyttökelpoiseksi. Hankalissa paikoissa on hyvä saada satula alemmas pois tieltä. Tavallista tolppaa ei ikinä viitsi ruveta säätämään mitään lyhyttä kikkailua varten, mutta hissitolpalla operaatio ei vaadi edes pysähtymistä. Esimerkiksi erään soramontun pumptrackmaisessa aallokossa liikeratoja rajoitti ennen ikävästi takapuoleen mätkivä satula, mutta tänään oli helppo pumppailla lisää vauhtia kun satula oli alhaalla.
Oikeastaan ainoa haittapuoli on se, että satula alhaalla meno muuttuu ihan kokovartalopyöräilyksi, koska ajamiseen saa reippaasti lisää aktiivisuutta. Se toki nopeuttaa etenemistä ja on paljon hauskempaa, mutta vie myös mehut aika nopeasti. Onneksi tuohon ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu: pitää vaan treenata enemmän. Niin ja toinen haitta on muutama sata grammaa lisää painoa pyörään, mutta sillä nyt ei kai ole kovin suurta merkitystä.
Tässä kyseisessä tolpassa on 90 mm säätövara, mikä kuulostaa kovin vähäiseltä. Yllättäen kuitenkin puolivälin asento, eli vain 45 mm madallus oli käyttökelpoisin. Alin asento on tarpeen vasta erikoistilanteissa, kuten vaikkapa pumptrackillä tai muussa kikkailussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti