 |
| Salvador Dalin näkemys polkupyörän jarrulevystä |
Asensin uudet TLR Rocket Ronit Shimanon XT-kiekoille. Eturenkaasta tuli pitävä, mutta takarenkaassa on jotain ihme neulanreikiä kyljessä. Vasta parin päivän pumppailun, heiluttelun ja lappeellaan makuuttelun jälkeen ilma alkoi jotenkuten pysyä renkaassa. Siitä riemastuneena lähdin iltasella sateen liukastamaan lähimetsään pikkuisen kokeilemaan, josko ilma pysyisi myös ajaessa.
Kolme ja puoli minuuttia myöhemmin löysin itseni vasemmalta kyljeltä ihmettelemästä maan matosten elämää. Keskittyminen oli hetkeksi herpaantunut ja liukas kivi hoiti loput. Kivikkoon kellahtaminen ei tehnyt hyvää pyörällekään. Takakiekosta oli yksi pinna poikki, toinen mutkalla sekä jarrulevyn muoto oli kuin surrealistin siveltimestä. Hyvä puoli oli se, että kotiin oli tosi lyhyt matka taluttaa. Tallilla yritin suoristaa jarrulevyä jakoavaimella, mutta levy on kyllä ihan FUBAR. Etsiessäni hyllystä varapinnaa muistin miksi olen yleensä välttänyt näitä erikoispinnattuja kiekkoja, sillä sopivaa pinnaa ei tietenkään löytynyt. Kyllä nuo kuitenkin kuntoon saadaan, mutta ei omin voimin vaan asiantuntevassa pyöräliikkeessä pienellä lompakon avauksella.
Kotona huomasin myös vasemman kyynärpään ja nilkan olevan turvoksissa ja aika arkoja. Mitään toiminnallista vikaa ei kuitenkaan tunnu olevan, joten osallistuminen Aulanko MTB:hen on edelleen lauantain ohjelmassa. Opin tästä ettei kannata "ihan pikkuisen vaan kokeilla" vaan keskittyä tekemisiinsä ihan kunnolla. Muuten saattaa hetken päästä turvottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti