Kesäkuu meni jo

Kesäkuu meni liikunnan osalta erinomaisesti. Urheiltua tuli reilu 31 tuntia, mikä on viime kahden vuoden keskiarvoon nähden huima korotus. 30 tuntia on viimeksi ylittynyt kesäkuussa 2011 ja sen jälkeen kuukausisaldo on ollut keskimäärin reippaasti alle kymmenen tuntia.

Liikuntamäärän roima lisäys ei kuitenkaan ole aiheuttanut mitään komplikaatioita, ei ylirasitusta eikä rasitusvammoja. Olen yrittänyt liikkua suhteellisen monipuolisesti ja kehoa kuunnellen, sekä pyrkinyt pitämään huolta palautumisesta. Maastopyöräily on ollut ykköslaji ja muut tarjonneet lähinnä vaihtelua. Kehonhuollon ykkösenä on ollut kylmägeeli ja kakkosena valitettavan satunnainen venyttely.

Kehno pohjakunto on kuitenkin näkynyt siinä, että rasitus kasautuu aika nopeasti. Jos liikkuu peräkkäisinä päivinä paljon, alkavat jalat tuntua "tyhjiltä." Loppukuuta kohden tosin tässäkin on tapahtunut kehitystä ja parin tunnin päivittäiset lenkit eivät enää aiheuta ongelmia, kunhan ei vedä liian kovaa. Koska "harjoitusohjelma" on täysin fiilispohjainen, ei ole ollut ylivoimaista jättää lenkkiä kesken, jos tehot on kateissa tai ajorytmiä ei löydy.

Ilokseni voin todeta, että kuukauden urheilusatsaus on tuonut tulosta. Keho on tottunut säännölliseen liikkumiseen ja pyöräilystäkin pystyy paremmin nauttimaan. Ylämäet tai nopeuden lisäykset eivät enää tunnu kuolemalta vaan mukavalta ponnistukselta ja maasturilla pääsee jo paremmin käsiksi flow-kokemuksiin, kun jaksaa jo pitää jonkinlaista vauhtiakin yllä.

Jonkinlainen henkinen kynnys on ylitetty siinäkin, että olen ajanut elämäni ensimmäiset maastolenkkini succiksissa. Kovillehan se alkuun otti, mutta kun paremmat lökärit oli pesussa ja helteisenä päivänä spandexit olivat ihanan viileät. Pakko tunnustaa, että succikset on käynyt jalassa myös helleaallon mentyä, mutta kyllä minä vielä lökäpöksy kuvittelen olevani.