Iskarivelhojen taikoja

Huollatin takaiskarin (Fox RP2 DRCV) Fillariosassa tällä viikolla. Aiheena oli ihan normaali määräaikaishuolto ja lisäksi toivoin jotain viritystä, koska tässä uudessa rungossa iskari heijasi aivan liikaa polkiessa eikä propedal-asento auttanut asiaa mitenkään.

Kun sitten vuorokautta myöhemmin noudin iskarin, sain kuulla että propedal oli rikki, öljyt ja ilmat sekoittuneet, DRCV-venttiilin jousi epämuodostunut ja kaiken kaikkiaan viime huollosta aivan liian kauan. Lista oli aika yllättävä, koska olin propedalia lukuunottamatta jousituksen toimintaan aivan tyytyväinen. Se on toki myönnettävä, että huoltoväli oli venähtänyt ihan liian pitkäksi.

Iskari oli kahvilla...

Mutta eipä hätää, Fillariosan iskarivelhot taikoivat kaikki viat kuntoon ilman lisäkorvausta. Virityksenä DRCV:n pienemmän ilmakammion ilmatilaa oli pienennetty, millä saatiin lisää progressiota sekä kantavuutta ja ryhtiä keskialueen joustoon. Tänään kävin testaamassa ja totisesti propedal toimi paremmin kuin koskaan, eikä sisäänpäinvaimennus ollut enää niin hysteerinen kuin aiemmin. Muutama lenkki vielä menee säätöjä hakiessa mutta oikein hyvä siitä tuli.

Ennätystehdas

Tällä viikolla olen tehnyt kahdeksalla Strava-segmentillä uuden oman ennätyksen, kuusi niistä asvaltilla ja kaksi maastossa. Ehkäpä talven rapakunto alkaa pikku hiljaa parantua. Syytä onkin, sillä onhan ihan kohta kesä ja ajokausi kuumimmillaan monessakin mielessä.

Ensi viikolla on Korso MTB:kin, johon on ilman muuta osallistuttava. Aikomuksena oli tänä vuonna ajaa koko 96 km, mutta näin huonolla valmistautumisella joutunen tyytymään kahteen kierrokseen. Viikonloppuna yritän selvittää millä mallilla kunto on ja laitan ilmoittautumisen sitten sen mukaan.

Muinaisjäännös

Viikonloppuna ajelin vaihteeksi Turun suunnalla. Kieterinmäen huipulta löytyi 26-tuumaiselle sopiva kuvauspaikka.

Muuten Turku tarjosi taas antoisaa ajelua kauniissa kelissä. Vanhoissa tutuissa paikoissa oli polut leventyneet ja lisäntyneet siitä, mitä muistan reilun viiden vuoden takaa. Kenties väki siellä on innostunut liikkumaan enemmän metsissä.

Nyt ei pyöräillä: Karhuviesti 2015

Vaihto näkyy, saa tuulettaa!

Vuoden kahdestoista juoksuharjoitukseni oli maksimikestävyysharjoitus Rauman ja Eurajoen välillä. Kyseessä oli Karhuviesti, johon osallistuimme työporukalla kolmannen peräkkäisen kerran. Paras harjoituskauteni meni influenssaa potiessa, joten maaliskuun alun jälkeen olen ehtunyt käydä juoksulenkillä vain neljä kertaa. Vähäisen treenimäärän takia tulosodotukset olivatkin hyvin matalalla.

Itselleni uutta oli avausosuuden juokseminen ja samalla koin myös ensimmäinen ryhmästarttini juoksukilpailussa. Pelkäsin etukäteen, että innostun laumassa liian kovaan vauhtiin, mutta porukka hajosikin hyvin nopeasti ja tiellä oli tilaa juosta omaa vauhtia. Muiden joukossa juokseminen toi sopivasti kilpailun tuntua ja oli jopa mukavaa verrattuna loppupään osuuksien yksinäisyyteen.

Yritin pitää vauhdin tasaisena ja (minulle) suht kovana. Olen vasta viime aikoina tajunnut lämmittelyn tarpeellisuuden ja vedinkin ennen starttia kunnolla hien pintaan nousevatehoisella verryttelyllä. Siitä oli apua, sillä jaloissa tuntunut mitään vaivoja matkan aikana. Ensimmäiset viisi kilometriä jopa pidin juoksemisesta. Oli lämmin keväinen auringonpaiste ja mukava myötätuuli. Viiden kilometrin jälkeen palasin kuitenkin normaalitilaan, eli juokseminen alkoi sapettaa. Vatsalihakset yrittivät hieman kramppailla ja niitä piti välillä kädellä painaa ja hieroa. Osuuden loppupuolella alkoi palleassa/keuhkossa lievästi pistää, mikä teki syvään hengittämisesta vaikeaa. Yllättäen siihen vaivaan auttoi parhaiten vauhdin lisääminen.

Viimeisen kilometrin yritin hieman kiriä ja siitä tulikin suorituksen nopein. Maaliin tulin aika hyvävointisena, joten kovempaakin olisi varmaan voinut mennä. Matka oli 9,6 km, joka taittui aikaan 45:26, eli 4:50 kilometriä kohden. Paransin kilometrivauhtia sekunnilla viimevuotisesta, mikä oli mukava yllätys huonosti menneen harjoittelun jälkeen. Keskisyke oli 185 ja maksimin 197 saavutin saapuessani vaihtopisteelle.

Joku voisi miettiä, onko järkeä autoilla melkein neljä tuntia suuntaansa kolmen vartin suoritusta varten, kun palkinto- tai edes pistesijoille ei kuitenkaan ole mitään asiaa. Eikö sen hölkkävauhtinsa voisi mittauttaa lähempänäkin? No voisi toki, mutta Karhuviesti onkin kokonaisuus. Vaikka oma suoritus on lyhyt, menee loppupäivä joukkuetovereita kannustaessa ja heidän kanssaan seurustellessa. Työporukalle automatkat ja kisan jälkeinen yöpyminen antavat aikaa jutella asioista, joista töissä ei muuten ehdi. Oikeastaan itse viestijuoksu antaa vain aiheen parin päivän retkelle. Sivuosumana kukin osallistuja voi sitten ottaa urheilullisia tavoitteita, mutta se ei loppujen lopuksi ole matkan tarkoitus.

Kevään avaus

Tänään piipahdin tosi pitkästä aikaa lähiseudun metsäpoluilla. Pakkasta oli pari astetta, maan pinta oli aivan kuiva ja pohja kova, koska se oli vielä jäässä. Paikoitellen polullakin oli vielä jäätä. Erityisesti kaikki talven suosituimmat kävelypolut ja latupohjat olivat paksussa jäässä. Alla oli kesärenkaat (Kenda Nevegal), joten jääkohdissa oli pakko mennä todella hiljaa tai jopa taluttaa. Aluksi päästelin vähän reippaammin, mikä sitten palkittiin kevään ekoilla pannuilla. Mitään ei onneksi sattunut ja matka jatkui, tosin hieman varovaisemmin.

Jää on liukasta

Tubeless osa VIII

Jaaha, taas uusi tubeless-episodi. Tällä kertaa on kuitenkin jotain erilaista kerrottavaa. Tubeless-asennus on välillä aivan hanurista. Sitä helpottamaan voi hankkia kompressorin, napsauttimen tai Bontragerin Flash Chargerin. Flash Charger maksaa 130e, napsautin 55e ja (verkkovirtaa vaativa) kompressori alkaen n. 100e. Internetin tee-se-itse-sivustojen innoittamana väsäsin rengasasennuksen avuksi 1,5 l limupullosta pikku painesäiliön. Otin vanhasta rikkinäisestä jalkapumpusta letkun suutinosineen ja vanhasta sisäkumista schrader-venttiilin. Ymppäsin venttilin limupullon korkkiin ja kiedoin pullon varmuuden vuoksi ilmastointiteippiin. Koko vehkeen hinta jäi muutamaan euroon.

Pelonsekaisin tuntein valmistelin Kendan 2.35-Nevegalit Gorilla-teipein tiivistetyille Pacenti TL28-vanteille ja pumppasin pulloon kuusi baria. Uhmakkaasti en käyttänyt lainkaan saippualiuosta tai muita liukuvoiteita. Otin vanteen venttiilistä sielun irti, kytkin letkun vapaan pään venttiiliin ja toisen pään pulloon. Nevegal melkein nousi vanteelle, mutta ei ihan. Toinen kuuden barin lataus viimeisteli vanteelle nousun napsahtaen. Laitoin litkut perään ja ravistelin normaalisti. Ilma pysyi saman tien. Tämä tubeless-asennus ei vaatinut ainuttakaan hikipisaraa ja painepullon rakentaminen kesti ehkä vartin. Tällainen tavallisen limupullon paineistaminen jännitti totta kai jonkin verran. Räjähdystä ei onneksi tapahtunut, vaan pullo pyyteettömäsi antoi riittävän voimakkaan ja tasaisen ilmavirran renkaan nostamiseksi. Tämä oli siis erittäin onnistunut kokeilu.

TSI-painesäiliö.

Hopeanuoli ekaa kertaa ulkona.

Tänään oli hetki aikaa ja kaunis keli (5 astetta ja aurinkoista), joten kävin testaamassa London Roadia ekaa kertaa ulkoilmassa. Erittäin liukkaasti liikkui hopeanuoli, mutta kuskia kiusasi kova yskä. Sen takia kolme varttia ja reilu 15 km sai riittää. Vaikka varsa kuinka haluaisi kevätlaitumille, on pakko malttaa antaa toipumiselle vielä aikaa.

Muuten kippurasarvella ajaminen tuntui yllättävän luontevalta ja ennen kaikkea kevyeltä. Alaotteelta ajaminen tuntui vielä vähän huteralta ja vaaralliselta, joten siihen täytyy totutella. Jarruissa oli todella surkeasti pitoa, ne täytyy ajaa kunnolla sisään ja ehkä putsailla levyt liuottimella. Mutta ihan ekana pitää päästä yskästä ja nuhasta eroon.

Ajokoira sairastaa

Ajokoira sairastaa, eikä nyt ole kyseessä pyöräkuume. Pakko laittaa vähän selityksiä, miksei ole liikunta viime aikoina maistunut. Kovasti tekisi mieli urheilla, mutta terveys ei ole antanut myöten.

Tammikuun alkupuoli meni energisenä ja terveenä, mutta sitten repesi. Tammikuun kaksi viimeistä viikkoa oli päällä flunssaoireita ja väsymystä. Pari päivää jopa ihan oikeaa kuumetta, mikä on minulle aika harvinaista.

Helmikuun alussa sain olla puolitoista viikkoa terveenä mutta sen perään tuli puolitoista viikkoa pientä flunssaoiretta ilman kuumetta. Sen päälle sain nauttia viisi tervettä päivää, joiden aikana ehdin tehdä kolme treeniäkin, mutta siihen se riemu jäikin ennenkuin alkoi varsinainen jättipotti.

Ensin oli muutama päivä epämääräistä oloa, joka ratkesi lopulta kunnon kuumeeksi. Kolme päivää meni lähinnä nukkuessa punkan pohjalla ja kuumetta oli pahimmillaan päälle 39 astetta. Kuumeen laskettua on ollut useamman päivän lievästi flunssainen ja pöhnäinen olo ja se jatkuu yhä reilun viikon sairastelun jälkeen. Hetken jo luulin taudin olevan menossa ohi mutta tänään tuli taas vähän heikompi olo. Kyseessä on ilmeisesti influenssa, jota en olekaan tietääkseni aiemmin sairastanut. Onneksi ei kuitenkaan mitään sen vakavampaa, tällaista itsestään ohimenevää vain.

Vaikka ei mistään vakavasta olekaan kysymys, on tässä mennyt ohi tosi monta hyvää treenipäivää. Ei voi mitenkään puhua talvikauden kunnonkohotuksesta tai oikein edes kunnon ylläpidosta. Tarkoitus oli tehdä rauhassa pohjaa kevätkaudelle, mutta samaa räpiköimistä tästä näyttää tulevan kuin aikaisempinakin vuosina. Kevät kuitenkin näyttää olevan ajoissa tänä vuonna, joten kunhan tästä tokenee, niin pääsee suoraan keväisille metsäpoluille. Täytyy vaan muistaa aloittaa varovasti, ettei heti iske joku uusi tauti.

Tubeless osa VII

Tämä on vanha asennus viime syksyltä, eikä taida olla hyödyksi oikein kenellekään koska noita renkaita ei enää tehdä, mutta pannaan kuitenkin muistiin nyt kun ehtii kirjoittamaan. Renkaat on kyllä edelleen päällä, mutta käyttöä ei ole ollut kuukausiin.

Löysin varastosta vanhat käytetyt ekan mallin Black Chili Mountain Kingit ja päätin ajaa ne litkutettuna loppuun ennen roskistamista. Takarenkaassa (protection) alkaa nappulat olla lopussa; eturenkaassa (supersonic) on hyvin nappulaa, mutta kyljet on aika herkkänä. Aion kyllä kevätkauden näillä kuitenkin aloittaa, kun olen ne kerran vanteelle saanut.

Shimano XT M775 + Continental Mountain King Protection 2.4
Tämä combo nousi ihan normaalisti ja alkoi pitää ilmaa tarmokkaan ravistelun jälkeen. Ilma on myös pysynyt monta kuukautta ilman sen kummempia toimenpiteitä.

Shimano XT M775 + Continental Mountain King Supersonic 2.4
Vanteelle nostaminen oli aika hankalaa ja ilman pitäminen erityisen hankalaa. Supersonic-kylki on niin ohut ja pientä reikää täynnä, että litku tihkuu sieltä läpi ekstranopeasti. Sain tämän renkaan kuitenkin ajokuntoiseksi, mutta ilmat tulee pihalle parissa vuorokaudessa. Pumpattava siis aina ennen lenkkiä ja kiviin hieromista on syytä välttää.

Maastoukon maantiepyörä: Planet X London Road

Tuossa tammikuun alkupuolella tuli hankittua elämäni ensimmäinen käyräsarvinen. Pitkään olin ajatusta kypsytellyt ja viime kesän asvalttilenkit vahvistivat käsitystä siitä, että joku kunnon tasamaakiituri olisi tarve saada.

Etsin sopivaa uhria aika pitkään. Shimanon maastospedujen ruuvaaminen aitoon maantiepyörään olisi ihan liian suuri häväistys ja maastoukolle maantiepyörien vannejarrut ovat ihan täysin mennyttä maailmaa. Lisäksi olisi myös kivaa, jos pyörään mahtuisi jotkut hiekkatiekelpoiset renkaat ja saisi tarvittaessa lokarit luontevasti kiinni työmatka-ajelua ja arkikäyttöä varten. Näillä ehdoilla kaikki aidot maantiepyörät voi oikeastaan rajata pois. Lopulta brittiläinen postimyyntifirma Planet-X tarjosi sopivimman ehdokkaan: Alu-runko rennon maantiepyörän geometrialla, hiilikuituhaarukka, levyjarrut, kiinnitysreiät lokareille ja haarukoissa tilaa vähän tukevammillekin renkaille. Kaikki tämä kohtuupainoisena kohtuuhintaan ja voittaja oli löytynyt: Planet-X London Road. Joululomalla vielä pamahti sähköpostiin edullinen tarjous edellisen vuosimallin Sram Force 2x10 vaihteilla (riittää hyvin ysipakkamiehelle) ja kaupat tuli. Pirteämmät limen väriset rungot olivat L-kokoisena loppu, joten jouduin tyytymään hillittyyn hopeanharmaaseen. Tuossa alla on kuvia siitä, mitä sieltä sitten tuli. Toistaiseksi tämä fillari on kokenut vain siistiä sisäkäyttöä traineriin kahlittuna. Käyttökokemuksia raportoin sitten keväällä kun on oikeasti päästy tien päälle.

Planet X London Road, size L.

London, Big Ben, get it?

Sram Rival 10 speed - keskitasoa koska halvalla sai...

...mutta hiilikuitua on kuitenkin jarrukahvoissa.

Avid BB7 - vaijerilevarien parhaimmistoa muutaman vuoden takaa.

Tänne mahtuu paksumpikin nakki.

Ja tänne myös, plus lokarin kiinnike tuohon reikään, kiitos.

Vakiona oli 32-milliset Vittoriat teräskaapeleilla. Vaihtunevat kesällä kapeampiin ja taittuviin.