Evo MTB 2018

Kun netistä pomppasi silmille, että esi-isieni mailla Lammin Iso-Evolla järjestetään tänä vuonna uusi maastopyörätapahtuma Evo Trail Weekend, päätin lähes oikopäätä lähteä kokeilemaan. En ole aiemmin ajanut numerolappu keulassa näin syksyllä, mutta eipä tuo haitannut. Hyvin ajetun kesän jälkeen on kunto kohdillaan eikä syyskuussa ole vielä liian kylmää ja märkää.

kuva: Terhi Sillanpää

Tapahtuman järjestelyt olivat todella hyvät. Ei vain uudeksi tapahtumaksi hyvät vaan ihan yleisestikin. Nettisivut ovat hyvät, tiedotus oli selkeää ja riittävää, sekä toiminta tapahtumapaikalla tosi toimivaa. Huoltopisteitä oli matkan varrella vähintäänkin riittävästi ja kaikki tarpeelliset eväät oli tarjolla. Reitti oli myös merkattu erittäin hyvin ja oli hienoa, että koko 65 km matka mentiin yhtenä kierroksena.

Reitti muutoin ei oikein ollut minun makuuni. Valtaosa matkasta tehtiin metsäteitä pitkin, ja niiden ajaminen on aika tylsää. Ajaminen on pelkkää polkemista eikä mitään maisemia ole. Molemmin puolin tietä näkyy vain puita. Vähäiset polkupätkät olivatkin sitten ylivaikeita ajaa, kivikkoisia ja kiemuraisia tai sitten tahmean pehmeitä, joissa oli juuria seassa. Kun ensin oli jauhanut kilsatolkulla hiekkatietä, ei ajorytmiä polulla löytynyt sitten millään. Paikoin menikin talutteluksi, koska siten pääsi etenemään ihan yhtä nopeasti. Kerran jopa kaaduinkin. Onneksi ihan nollavauhdista, mutta tietenkin polvi osui kipeästi kiveen. XC-ajelussa ei tietenkään ollut polvareita päällä. Siinä kohtaa jonkin verran harmitti, mutta kun ei sattunut pahasti, matka sai jatkua. Kaiken lisäksi ne hankalimmat polut olivat juuri ennalta kauniiksi mainostettujen metsäjärvien rannoilla. Eli kun hyviä maisemia olisi ollut, niistä ei pystynyt nauttimaan, koska kaikki huomio meni juurien ja kivien ylittämiseen sekä pystyssä pysymiseen.

Tässäkin menee polku, vaikkei siltä näytä.  kuva: Terhi Sillanpää

Oikeastaan koko Padasjoentien länsipuolinen reitti oli yllä kuvatun kaltaista no-flow-ajoa. Vasta n. 40 km jälkeen tuli vastaan ensimmäiset nautinnolliset polunpätkät. Hienoin oli ehkä sellainen sammaleinen satumetsä. Muutenkin ajaminen helpottui, kun letkat olivat täysin hajonneet ja pystyi keskittymään omaan ajoon omalla rytmillä. Parin eri kuskin kanssa tuli taivallettua jonkin matkaa samaa tahtia ja hieman juteltuakin. Joskus 60 km jälkeen kuitenkin otin hatkat, kun jalkaa riitti.

Moraalia hieman laski jossain 40 ja 50 km välillä iskenyt rivakka sadekuuro, joka ei kestänyt kauaa, mutta kasteli vaatteet lähes läpimäriksi. Kuuron jälkeen paistoi loppumatkan ajan aurinko, mutta kyllä siinä vähän ehti vilu tulla. Onneksi ei satanut koko aikaa, koska sitten olisi todella tullut kylmä.

Maaliin saavuin ihan hyvävoimaisena ajettuani 4:25:42. Sijoitus kaikista 65 km:lle startanneista 32/63. Ihan kaikki paukut ei jäänyt radalle, mutta tuli silti tosi hyvä treeni. Olen omaan suoritukseen tyytyväinen, mutta maastopyöräilytapahtumalta odotin vähän jotain muuta. Namipolkua saisi olla paljon enemmän ja käsillekin jotain tekemistä.