Fiskars Trail Center/Heaven

On se tänä kesänä ilmoja pidellyt. En ole ehtinyt blogaamaan kun on ollut pakko ajaa vaan. Tämäkin juttu tapahtui liki kuukausi sitten.

Elokuun alussa pääsin poikkeamaan Fiskars Trail Centerissä. Sinne on tehnyt mieli mennä jo reittien avaamisesta lähtien pari vuotta, mutta vasta nyt matka järjestyi. Odotukseni Fiskarsin polkuja kohtaan olivat todella korkealla. Kun vihdoin paikalle pääsin, lämpöä oli 30 astetta. Kuten tänä kesänä oli tapana.

Reittimerkki

Ensimmäiseksi lähdin tietysti tapailemaan Rövarbergetin punaista 15 km reittä tarkoituksena ajaa myös musta Vesitornin pätkä. Nettisivujen pdf-kartan ja Fiskarsin turistikylän minimalististen opaskylttien avulla lähdin etsimään polun päätä. Kohtuullisella vaivalla ja vain pienellä kierrolla se löytyikin. Polku oli alusta lähtien upeaa singletrackiä. Se erottui maastosta ja oli sopivasti tamppautunut rullaavaksi. Mutta ei kuitenkaan niin tamppautunut, että jäljellä olisi vain juurakkoa. Juurakkohelvetti on tyypillistä asuttujen seutujen suosituimmilla poluilla, jossa kävelijät ja jossain jopa hevoset ovat tampanneet maan alas ja juuret esiin. Fiskarsin poluilla juurta oli esillä juuri sopivasti.

Tämä nousu meni tunkaten

Rövarberget sisälsi todella maukasta kalliovuoristorataa, jossa koko ajan mentiin pikkunyppyjä ylös ja alas. Nyppyjä on hurjan kiva ajaa, mutta samalla myös aika raskasta. Muutamassa ylöspäin nousevassa kalliopykälässä meni jalkautumiseksi, kun en ensi kerralla ehtinyt katsoa sopivaa linjaa. Muuten ajossa oli todella hyvässä rytmissä nousua ja laskua.

Tästä pitäisi mennä oikealle - menin suoraan

Ensimmäisen puolen tunnin aikana menin pari kertaa harhaan, minkä huomasin kun puiden kylkiin maalattuja kolmioita ei enää näkynyt vähään aikaan, vaikka polku olisikin jatkunut eteenpäin ihan selkeänä.

Ojan ylitys ja pätevät sillat

Jossain vaiheessa alkoi jatkuva ylös-alas-jumppa ja 30 asteen helle tehdä tepposiaan. Metsässä ei edes tuullut yhtään. Alkoi siis vähän uuvuttaa. Reisissä kyllä riitti virtaa, mutta silmät eivät enää nähneet oikeita linjoja ja teknisemmissä kohdissa ajo meni ihan nynnyilyksi. Kaatumisia ei onneksi tullut, mutta pari hallittua tasapainon menetystä pienestä vauhdista kyllä.

Hallittu tasapainon menetys

Jotenkin onnistuin oikaisemaan yhden lenkin Rövarbergetin pisimmästä lenkistä niin, että en osunut koko vesitornin mustaan pätkään ollenkaan. Uuvutuksen runtelemana pääsin kuitenkin vääntämään lenkin loppupuolen off-camber-juurakoita, jotka kuivalla kelillä olivat ihan ajettavissa. Kostealla kelillä olisi saattanut päästä muutama kirosana. Kaiken kaikkiaan Rövarbergetin reitti oli aivan mahtava - joskin rankka - kokemus, vaikka siitä vahingossa pätkä jäikin ajamatta.

Rövarbergetin laskun makoisaa bermibaanaa. Ja hikeä linssissä.

Ekan lenkin jälkeen haukkasin vähän evästä, yritin saada hengityksen jotakuinkin tasaantumaan ja mietin mitä seuraavaksi. Pyöräilyä oli takana vasta n.12 km, eikä se vielä tuntunut riittävän. Tukalan kuuma keli ja punaisen reitin rankkuus veivät kyllä uupumuksen partaalle, mutta välipala ja pieni lepo saivat menohalut taas nousemaan. Sen verran kyllä ymmärsin, että toinen punainen reitti voisi olla liian raskas, joten päätin etsiä länsipuolelta Flacksjön sinisen reitin.

Kalliobaanaa

Reitti löytyi helposti ja upeaa polkua piisasi. Voi taivas mikä flow! Flacksjön polulla ei ollut tökkiviä kohtia ollenkaan ja pumppailemalla pääsi pitkiä matkoja. Reitti ei kuitenkaan ollut liian helppo, vaan ajaminen pysyi mielenkiintoisena ja aivan kaikki muu ympäriltä unohtui. Kuvaavaa on, että takaa alkoi jarrutusten yhteydessä kuulumaan outoa kolinaa, mutta en malttanut pysähtyä tutkimaan äänen lähdettä. Lopulta kun reitissä tuli pieni hiekkatieosuus, raaskin pysähtyä. Takajarrulevyn pultit olivat löystyneet ja levy pääsi liikkumaan, mikä aiheutti kolahduksen aina jarruttaessa. Multitoolin torx-avaimella pultit sai taas tiukkaan ja matka jatkui. Flacsjön reitin ajettuani palasin onnesta soikeana parkkipaikalle. Kun sain pyörän pakattua autoon, poikkesin vielä Fiskarsin Panimon puodissa ja kotimatkalla vannoin, että Fiskarsiin on vielä palattava. Vielä jäi monta reittiä ajamatta.

Tie vie