Maantiekauden avaus / huhtikuun pitkä

Vuoden ensimmäinen maantielenkki ja heti satasta koettamaan. Ei välttämättä paras idea, mutta olihan sitä yritettävä, kun tuli sopiva mahdollisuus. Tällä kertaa tilaisuus tuli lauantaina Turussa. Keli oli aurinkoinen ja suhteellisen tyyni. Lämpöä  oli lähtiessä 8 astetta ja palatessa 14. Valmistautuminen oli muuten OK, mutta olin torstaina käynyt kahden viikon tauon jälkeen salilla. Sehän sitten tarkoitti, että reisien ja selän lihakset olivat aika kipeät. Toisaalta se asetti luontaisen rajoittimen turhalle spurttailulle, mikä piti sykkeen paremmin tarkoituksenmukaisesti PK-alueella.

Olin suunnitellut reitin valmiiksi Stravan heatmapia hyväksikäyttäen, koska en Turun seudun pikkuteitä tunne juuri ollenkaan. Gpx-tiedoston siirsin kännykän OsmAnd-sovellukseen, joka neuvoi käänökset navigaattorin tapaan. Alkumatkasta oli pakko vähän improvisoida, koska en muistanut ohikulkutien olevan remontissa runkoviemäritöiden takia. Onneksi se oli vielä tuttua seutua, niin kiertoreitti löytyi vanhasta muistista ilman isompaa harhailua.

Matka eteni tasaisesti pyöritellen Ruskon, Vahdon, Paattisten ja Liedon aseman kautta Auran kirkolle. Keho alkoi taas vähitellen muistaa, miten maantiepyöräilyä tehdään. Kahden tunnin lähestyessä alkoi luonto kutsua ja sopivan taukopaikan löysin Liedonperän metsiköistä. Samalla otin ensimmäisen huikan urheilujuomaa. Pari tuntia meni siis pelkällä vedellä ilman mitään energiavajeita tai muita outoja tuntemuksia. Mutta silti se tunne kun sai vihdoin sokerilientä suuhunsa... Asterixista tuntuu varmaan samalta taikajuomansa kanssa.

Suunnilleen Tarvasjoelta Paimioon oli reissun kivoimmat tiet ajaa. Mukavan polveilevaa tietä ja idyllistä maalaismaisemaa. Paimion jälkeen tuli kolme tuntia täyteen ja polkeminen alkoi jo jonkin verran nyppiä. Tuuli oli vähän noussut, niinkuin se usein iltapäivällä tekee, ja toki se oli vastainen matkan siinä kohdassa. Samalla alkoi myös rasitus vaivata. Kolmen tunnin lenkki olisi ollut suurinpiirtein sopiva treeni, mutta sen ylitys vähän liikaa kauden tässä vaiheessa. Mutta matka loppuu vain ajamalla, eikä sinne Paimio-Piikkiön peltoaukeillekaan tehnyt mieli jäädä, joten oli pakko vaan veivata.

Neljän tunnin ja vartin matkanteon jälkeen vihdoin tuli maali vastaan ja Strava-badge tienattua. Oli tämä kuitenkin vähän mukavampi kuin viime huhtikuun vastaava Gran fondo. Silloin yli kylmää ja satoi ajoittain vettä ja rakeita.

Tämän vuoksi sen tein...