Sappee korkattu tältä kesältä

Vietin juhannuspäivän Sappeessa. Hankin tälle kaudelle Sappee Bike Parkin kausikortin, kun tekivät niin houkuttelevan kampanjan: Jos 1111 varaisi kausarin, sen saisi 49,99 euron hintaan. Tartuin täkyyn, ja niin teki myös riittävän moni muu, joten kampanja toteutui. Tuohon hintaan jo kolmas hissilippu on käytännössä ilmainen. Viimeksi olin Sappeessa 2015 kesällä. Silloin oli kivaa, mutta tuli vedettyä ei niin vakavat, mutta silti ikävät pannut. Toisin kuin viime kerrallani, nyt juhannuksena oli porukkaa paljonkin. Silti kaikki mahtuivat reitille hyvin, eikä hissilläkään tarvinnut yhtään liikaa odotella.

Viime kerran muiston takia jännitti alkuun aika lailla, mutta kun ekan laskun jälkeen olin hengissä, jännitys laukesi. Otin kuitenkin varman päälle; pidin vauhdin aisoissa ja jätin kaikki muut paitsi ihan pienet hypyt väliin. Ajelin pääasiassa Icebreakeriä, FR3:sta ja S-linjaa. Renkaina oli tällä kertaa Maxxis High Roller 2 2.4 leveänä, ja ne toimivat aivan loistavasti.

Kävin myös kokeilemassa enduroreittejä, mutta ne eivät nyt oikein maistuneet. Ne olivat pääasiassa sellaista peruskivaa vauhdikasta maastopyöräpolkua loivaan alamäkeen, joita lenkillä ajan mielellään, mutta mutta... E-laippa oli pitkä, rento ja pääasiassa kiva, mutta sen ylämäkiosuus ei minun reisillä ja alamäkirenkailla noussut muuten kuin taluttamalla. Lisäksi sellainen runttaus fullface päässä aiheutti akuuttia happivajausta. Tuntui ettei happi riitä millään vaikka kuinka huohottaisi, kun uloshengitys jäi siihen leukasuojan taakse pyörimään.

E-itä oli myöskin hauskaa ajettavaa, mutta sen muutama muta/juurakkopätkä vai fiilikset ja flown ihan totaalisesti. Lisäksi kaikki enduropätkät päättyvät sellaiseen typerään mutakkoon, jolla ei minusta ole muuta pointtia kuin imeä vauhti pois ja sotkea paikat kuivanakin päivänä. Ketään tuskin haittaisi, jos siihen pykättäisiin joku silta.

Enskapätkiä lukuunottamatta ajo maistui. Ajoaikaa kertyi noin kolme tuntia, kun päätin lopettaa. Muuten olisi vielä mennyt, mutta kädet ranteesta alaspäin olivat ihan hapoilla. Sormet melkein kramppasi tangon ympäri ja otteen irroittaminen teki kipeää. Pitää opetella siirtämään painoa jaloille ja  hankkia lisää otevoimaa. Ensi kerralla voi lisätä vähän vauhtia ja ottaa muutaman pienen hypynkin haltuun. Täytyy myös pakata mukaan tavallinen kypärä, että enskapätkiä pystyy ajamaan tukehtumatta.

Varman päälle ottaminen kannatti ainakin sinänsä, etten kaatunut kertaakaan enkä rikkonut itseäni tai pyörää. Keskellä parhainta ajokautta kannattaa pysytellä ajokunnossa. Kausikortissa on se hyvä puoli, ettei käyntikerran maksimoimiseksi ole pakko ottaa sitä "vielä yhtä kunnon vetoa" väsyneenä, jolla yleensä vain teloo itsensä. Voi säästää paukkuja seuraavaankin kertaan.