Kesäkuun pitkä

On aurinkoinen keli muutaman sadepäivän jälkeen ja vapaa-aikaa, mutta maastopyörät huollossa. Mitä tehdä? Varmaan täytyy lähteä pitkälle maantielenkille. Senpä sitten tein ja hain kesäkuun Gran Fondon (100 km) pois kuleksimasta.

Aurinkoinen keli oli kuitenkin hieman viileä ja tuuli kävi aika navakasti pohjoisesta. Piti siis pukea päälle normaalin kesävarustuksen lisäksi irtohihat, huivi kaulaan ja bibsien päälle toiset shortsit. Tyylipoliisilta tuli väistämättä rapsut, mutta ainakin strategiset paikat pysyivät lämpiminä. Irtohihat pystyin sentään riisumaan puoliltapäivin.

Tällä kertaa otin teemaksi ajaa mahdollisimman pitkään pelkällä vedellä ilman lisäenergiaa, jotta keho ehkä oppisi polttamaan rasvaa energiaksi. Geelejä otin kyllä mukana varmuuden vuoksi. Pyrin pitämään sykkeen peruskestävyysalueella, mutta vastatuulessa se väkisin karkasi hieman korkeammalle.

Vesilinjalla ajaminen sujui oikeastaan ihan mukavasti. Puolentoista tunnin kohdalla kuitenkin tapahtui jotain erikoista. Muu keho toimi normaalisti, mutta pää alkoi tuntui kevyeltä ja katseen kohdistaminen oli jotenkin vaikeaa. Päättelin, että aamupala oli tullut ehkä juuri poltettua, jatkoin polkemista ja tunnustelin olotilaa pidemmälle. Noin kymmenen minuutin kuluttua olo normalisoituikin ja keho löysi reserviä jostain. Jännää, miten harrastaessa itseluottamus kasvaa. Pari vuotta sitten satasen lenkeillä oli mukana kaksi pulloa urheilujuomaa, sekä repussa pari litraa vettä, banaaneja ja eväsleipiä. Nyt riitti ilman panikointia muutama geeli ja puolitoista litraa vettä.

Nappasin lopulta ensimmäisen geelin 2h 25 min kohdalla. Meno alkoi hieman hiipua ja mietin, että onhan se kivempaa kun pääseekin johonkin. Lisäksi matkan myötätuuliosuus lähestyi ja olosuhteet antoivat mahdollisuuden muutaman henkilökohtaisten pätkäennätyksen parantamiseen.

Paippistentiellä piti päättää, yritänkö "irtiottoa" vai en. Aluksi ei oikein tuntunut, että jaksamista riittäisi. Olin ladannut Polar M460-mittariin tämän pätkän Strava Live-segmentiksi, joka aluksi näytti, että jään vanhasta ennätyksestä heti kättelyssä. Olin jo 25 sekuntia perässä, kun päätin sittenkin yrittää. Survoin alaotteelta menemään minkä jaksoin ja lopulta oma ennätys parani 1:10. Olihan se myötätuulitulos, mutta "lämmittelyäkin" oli kuitenkin takana jo 65 km.

Toinen mittariin tallentamani pätkä oli Vanha Porvoontie, jota on tullut yritettyä muutaman kerran aiemminkin. Päätin tällä kertaa panna peliin kaikki mitä vielä 80 km jälkeen lähtee. Pitkin matkaa näytti siltä, ettei ennätyksen rikkominen onnistu, mutta väänsin kuitenkin kunnon loppukirin Kuninkaanmäen nousuun ja oma ennätys parani 31 sekuntia.

Näiden kirien jälkeen olin valmis rullaamaan kotiin. Matkalla piti vielä ottaa muutama ketunlenkki, koska mittari näytti vajaata kilometrimäärää vaikka ajoin saman reitin kuin huhtikuun pitkällä. M460:n yhteispeli Lidlin Bluetooth-nopeus/kadenssianturin oli varsin heikkoa ja pätkimisen takia kilometrejä puuttui. Pitäisi kyllä ymmärtää Lidl-sälän kohdalla, mutta BBB:n vastaavan anturinkaan nopeusdataa tuo mittari ei löytänyt ollenkaan. En ymmärrä, miksei M460 voi näyttää kokonaismatkaa gps-datan pohjalta. Se nimittäin näytti olevan paljon enemmän oikein, kun sitä kotikoneelta tarkastelin.