Korso MTB Marathon

kuva: Emil Eklund

Korso MTB 2015. Ihan kiva. Ei tästä oikein saa tarinan aihetta.
Täydellinen keli. +15, puolipilvistä, kuivaa.
Hieno reitti. Nopea, muttei kuitenkaan tylsä.
Energiat riitti, nesteet riitti.
Ei kaatumisia.
Ei teknisiä ongelmia.
Ei rengasmurheita.
Ei kramppeja.
Maitohappoja jonkin verran.
Vauhtia sopivasti.
Uusia omia Strava-pätkäennätyksiä kymmenen.
Loppuaika 3:32:24, 13:23 nopeammin kuin viime vuonna.
Sijoitus 64 km sarjassa 68/135.
Sykekeskiarvo 173 ja -maksimi 193. Kilokaloreita kului 3674.

kuva: Tarja Kivirinta

Menin lähtökarsinassa melko eteen. Vaikka en alkurynnistyksessa oikein pysynyt porukan mukana, jäin silti ihan hyviin asemiin polkuajon alkaessa. Pientä ruuhkaa ja jumitusta ilmeni, mutta se meni hyvin pian ohi. Alun hässäkän jälkeen kilpakumppanit etenivät samaa tahtia poluilla, joten ajo oli tosi sujuvaa. Tiepätkillä oli aika kova vastatuuli, mutta kivasti saatiin junaa ja vuorovetoa aikaiseksi. Poluillakin mentiin aika pitkässä letkassa, koska oli samantasoisia ajajia nipussa. Kulokukkulan nousu tuntui melko pahalta, mutta eilen tehty oma ennätys parani kuitenkin pari sekuntia.

kuva: Tarja Kivirinta

Toisella kierroksella otin iisimmin. Jalat ja alaselkä alkoivat tuntua hieman happoisilta, joten varoin kovia spurtteja ja ajelin vaan. Pysähdyin myös kahdesti huollossa täyttämässä pulloa ja napostelemassa eväitä. Radalla oli jo tyhjää. Muutaman kuskin kanssa ajelin välillä peräkkäin, mutta myös pitkiä aikoja yksikseni. Lopulta maali tuli vastaan ja se oli sitten siinä. Kehossa tuntuu siltä kuin liki neljätuntisen kovatehoisen harjoituksen jälkeen kuuluukin. Tietää ajaneensa, muttei tee pahaa tai satu mihinkään.

Olisinko päässyt kovempaa? -Mahdollisesti, mutta sitten olisi saattanut jo tulla kramppeja tai sippaus. Toisella kierroksella tuli hieman löysäiltyä ja vietin myös huolloissa jokusen tovin.

Olisiko kolmaskin kierros mennyt vielä? -Mieluummin ei. Aikalimitti olisi tällä kertaa alittunut, mutta kyllä tässä oli ajamista ihan tarpeeksi.

Korso MTB huomenna

Huomenna on kauden ensimmäinen numerolappuajelu, kotikisa Korso MTB. Viime vuonna tässä vaiheessa oli jo kolmas kisa, mutta tänä kesänä otan iisimmin. Otin iisimmin myös ilmoittautuessa ja valitsin suosiolla suoraan 64 km, enkä täyttä 96 km matkaa. Viime vuoden viimeiseltä kierrokselta karsiutumisen jälkeen uhosin, että seuraavalla kerralla menee koko matka, mutta ei tämän hetkinen kunto oikein anna eväitä siihen. Ajelen siis stressittä kaksi kierrosta ja pyrin nauttimaan koko matkasta.

Kävin tänään tunnin verran kisan maastoissa testaamassa, että pyörä toimii. Toimihan se. Sillä reissulla tuli puolivahingossa tehtyä uusi oma ennätys Kulomäen täyttömäen nousussa. Illansuussa sain hävitettyä viikolla kertynyttä väsymystä parin tunnin päiväunilla pihalla. Jaloissa on ollut pari päivää jumia, joka oireilee särkynä vasemmassa polvessa, mutta pilatesrullailu tuntuu auttavan siihen jonkin verran. Vaikuttaisi kuitenkin tulevan ihan hyvä päivä huomenna.

Itä-Helsingin puuhamaa

Tauolla Hallainvuorella, näkymä Viikin pelloille

Olen viime aikoina tutustunut pariin itähelsinkiläiseen kalliosaarekkeeseen kehä ykkösen molemmin puolin: Kivikon metsään ja Hallainvuoreen. Niissä riittää niin paljon hauskaa ajettavaa, että ne edustavat maastopyöräilijöille samaa mitä Puuhamaa lapsille. Olen kyllä ennenkin tiennyt Kivikon ja Hallainvuoren mahdollisuuksista, mutta 15 km siirtymä suuntaansa on vähentänyt mielenkiintoa. Kun keksin, että pyörä mahtuu kiekot irroitettuna auton takakonttiin, olen voinut töiden jälkeen käydä hurvittelemassa ilman aikaavieviä siirtymiä.

Kivikossa parasta on EK4-nimellä Stravassa esiintyvä pitkä alamäkivoittoinen pätkä, jossa on äärimmäisen hyvä flow. Muitakin vallan mainioita pätkiä Kivikossa on ja paikalliset aktiivit ovat lapioineet sinne tänne bermejä, pumppukumpuja ja pieniä hyppyreitä. Kyllä kelpaa.

Hallainvuori on paljon haastavampi ja teknisempi ja meno siellä on jatkuvaa kalliojumppaa ylös ja alas. Siellä ei paljon voi löysäillä. Hallainvuorella on kävelty ja ajettu niin paljon, että linjavalintoja on liki loputtomasti. Kuitenkin samasta syystä on vaikeaa valita lennosta sujuvimpia linjoja. Koska en tunne polkuja vielä kovin hyvin, on hankalaa saada ajoon kunnon flowta. Hallainvuoressa on myös monta paikkaa, joista en osaa tai uskalla ajaa, mutta eiköhän ne ala sujua kun käy useasti kokeilemassa. Vaikeiden paikkojen valloittaminen on aina hieno elämys.

Iskarivelhojen taikoja

Huollatin takaiskarin (Fox RP2 DRCV) Fillariosassa tällä viikolla. Aiheena oli ihan normaali määräaikaishuolto ja lisäksi toivoin jotain viritystä, koska tässä uudessa rungossa iskari heijasi aivan liikaa polkiessa eikä propedal-asento auttanut asiaa mitenkään.

Kun sitten vuorokautta myöhemmin noudin iskarin, sain kuulla että propedal oli rikki, öljyt ja ilmat sekoittuneet, DRCV-venttiilin jousi epämuodostunut ja kaiken kaikkiaan viime huollosta aivan liian kauan. Lista oli aika yllättävä, koska olin propedalia lukuunottamatta jousituksen toimintaan aivan tyytyväinen. Se on toki myönnettävä, että huoltoväli oli venähtänyt ihan liian pitkäksi.

Iskari oli kahvilla...

Mutta eipä hätää, Fillariosan iskarivelhot taikoivat kaikki viat kuntoon ilman lisäkorvausta. Virityksenä DRCV:n pienemmän ilmakammion ilmatilaa oli pienennetty, millä saatiin lisää progressiota sekä kantavuutta ja ryhtiä keskialueen joustoon. Tänään kävin testaamassa ja totisesti propedal toimi paremmin kuin koskaan, eikä sisäänpäinvaimennus ollut enää niin hysteerinen kuin aiemmin. Muutama lenkki vielä menee säätöjä hakiessa mutta oikein hyvä siitä tuli.

Ennätystehdas

Tällä viikolla olen tehnyt kahdeksalla Strava-segmentillä uuden oman ennätyksen, kuusi niistä asvaltilla ja kaksi maastossa. Ehkäpä talven rapakunto alkaa pikku hiljaa parantua. Syytä onkin, sillä onhan ihan kohta kesä ja ajokausi kuumimmillaan monessakin mielessä.

Ensi viikolla on Korso MTB:kin, johon on ilman muuta osallistuttava. Aikomuksena oli tänä vuonna ajaa koko 96 km, mutta näin huonolla valmistautumisella joutunen tyytymään kahteen kierrokseen. Viikonloppuna yritän selvittää millä mallilla kunto on ja laitan ilmoittautumisen sitten sen mukaan.

Muinaisjäännös

Viikonloppuna ajelin vaihteeksi Turun suunnalla. Kieterinmäen huipulta löytyi 26-tuumaiselle sopiva kuvauspaikka.

Muuten Turku tarjosi taas antoisaa ajelua kauniissa kelissä. Vanhoissa tutuissa paikoissa oli polut leventyneet ja lisäntyneet siitä, mitä muistan reilun viiden vuoden takaa. Kenties väki siellä on innostunut liikkumaan enemmän metsissä.

Nyt ei pyöräillä: Karhuviesti 2015

Vaihto näkyy, saa tuulettaa!

Vuoden kahdestoista juoksuharjoitukseni oli maksimikestävyysharjoitus Rauman ja Eurajoen välillä. Kyseessä oli Karhuviesti, johon osallistuimme työporukalla kolmannen peräkkäisen kerran. Paras harjoituskauteni meni influenssaa potiessa, joten maaliskuun alun jälkeen olen ehtunyt käydä juoksulenkillä vain neljä kertaa. Vähäisen treenimäärän takia tulosodotukset olivatkin hyvin matalalla.

Itselleni uutta oli avausosuuden juokseminen ja samalla koin myös ensimmäinen ryhmästarttini juoksukilpailussa. Pelkäsin etukäteen, että innostun laumassa liian kovaan vauhtiin, mutta porukka hajosikin hyvin nopeasti ja tiellä oli tilaa juosta omaa vauhtia. Muiden joukossa juokseminen toi sopivasti kilpailun tuntua ja oli jopa mukavaa verrattuna loppupään osuuksien yksinäisyyteen.

Yritin pitää vauhdin tasaisena ja (minulle) suht kovana. Olen vasta viime aikoina tajunnut lämmittelyn tarpeellisuuden ja vedinkin ennen starttia kunnolla hien pintaan nousevatehoisella verryttelyllä. Siitä oli apua, sillä jaloissa tuntunut mitään vaivoja matkan aikana. Ensimmäiset viisi kilometriä jopa pidin juoksemisesta. Oli lämmin keväinen auringonpaiste ja mukava myötätuuli. Viiden kilometrin jälkeen palasin kuitenkin normaalitilaan, eli juokseminen alkoi sapettaa. Vatsalihakset yrittivät hieman kramppailla ja niitä piti välillä kädellä painaa ja hieroa. Osuuden loppupuolella alkoi palleassa/keuhkossa lievästi pistää, mikä teki syvään hengittämisesta vaikeaa. Yllättäen siihen vaivaan auttoi parhaiten vauhdin lisääminen.

Viimeisen kilometrin yritin hieman kiriä ja siitä tulikin suorituksen nopein. Maaliin tulin aika hyvävointisena, joten kovempaakin olisi varmaan voinut mennä. Matka oli 9,6 km, joka taittui aikaan 45:26, eli 4:50 kilometriä kohden. Paransin kilometrivauhtia sekunnilla viimevuotisesta, mikä oli mukava yllätys huonosti menneen harjoittelun jälkeen. Keskisyke oli 185 ja maksimin 197 saavutin saapuessani vaihtopisteelle.

Joku voisi miettiä, onko järkeä autoilla melkein neljä tuntia suuntaansa kolmen vartin suoritusta varten, kun palkinto- tai edes pistesijoille ei kuitenkaan ole mitään asiaa. Eikö sen hölkkävauhtinsa voisi mittauttaa lähempänäkin? No voisi toki, mutta Karhuviesti onkin kokonaisuus. Vaikka oma suoritus on lyhyt, menee loppupäivä joukkuetovereita kannustaessa ja heidän kanssaan seurustellessa. Työporukalle automatkat ja kisan jälkeinen yöpyminen antavat aikaa jutella asioista, joista töissä ei muuten ehdi. Oikeastaan itse viestijuoksu antaa vain aiheen parin päivän retkelle. Sivuosumana kukin osallistuja voi sitten ottaa urheilullisia tavoitteita, mutta se ei loppujen lopuksi ole matkan tarkoitus.

Kevään avaus

Tänään piipahdin tosi pitkästä aikaa lähiseudun metsäpoluilla. Pakkasta oli pari astetta, maan pinta oli aivan kuiva ja pohja kova, koska se oli vielä jäässä. Paikoitellen polullakin oli vielä jäätä. Erityisesti kaikki talven suosituimmat kävelypolut ja latupohjat olivat paksussa jäässä. Alla oli kesärenkaat (Kenda Nevegal), joten jääkohdissa oli pakko mennä todella hiljaa tai jopa taluttaa. Aluksi päästelin vähän reippaammin, mikä sitten palkittiin kevään ekoilla pannuilla. Mitään ei onneksi sattunut ja matka jatkui, tosin hieman varovaisemmin.

Jää on liukasta

Tubeless osa VIII

Jaaha, taas uusi tubeless-episodi. Tällä kertaa on kuitenkin jotain erilaista kerrottavaa. Tubeless-asennus on välillä aivan hanurista. Sitä helpottamaan voi hankkia kompressorin, napsauttimen tai Bontragerin Flash Chargerin. Flash Charger maksaa 130e, napsautin 55e ja (verkkovirtaa vaativa) kompressori alkaen n. 100e. Internetin tee-se-itse-sivustojen innoittamana väsäsin rengasasennuksen avuksi 1,5 l limupullosta pikku painesäiliön. Otin vanhasta rikkinäisestä jalkapumpusta letkun suutinosineen ja vanhasta sisäkumista schrader-venttiilin. Ymppäsin venttilin limupullon korkkiin ja kiedoin pullon varmuuden vuoksi ilmastointiteippiin. Koko vehkeen hinta jäi muutamaan euroon.

Pelonsekaisin tuntein valmistelin Kendan 2.35-Nevegalit Gorilla-teipein tiivistetyille Pacenti TL28-vanteille ja pumppasin pulloon kuusi baria. Uhmakkaasti en käyttänyt lainkaan saippualiuosta tai muita liukuvoiteita. Otin vanteen venttiilistä sielun irti, kytkin letkun vapaan pään venttiiliin ja toisen pään pulloon. Nevegal melkein nousi vanteelle, mutta ei ihan. Toinen kuuden barin lataus viimeisteli vanteelle nousun napsahtaen. Laitoin litkut perään ja ravistelin normaalisti. Ilma pysyi saman tien. Tämä tubeless-asennus ei vaatinut ainuttakaan hikipisaraa ja painepullon rakentaminen kesti ehkä vartin. Tällainen tavallisen limupullon paineistaminen jännitti totta kai jonkin verran. Räjähdystä ei onneksi tapahtunut, vaan pullo pyyteettömäsi antoi riittävän voimakkaan ja tasaisen ilmavirran renkaan nostamiseksi. Tämä oli siis erittäin onnistunut kokeilu.

TSI-painesäiliö.

Hopeanuoli ekaa kertaa ulkona.

Tänään oli hetki aikaa ja kaunis keli (5 astetta ja aurinkoista), joten kävin testaamassa London Roadia ekaa kertaa ulkoilmassa. Erittäin liukkaasti liikkui hopeanuoli, mutta kuskia kiusasi kova yskä. Sen takia kolme varttia ja reilu 15 km sai riittää. Vaikka varsa kuinka haluaisi kevätlaitumille, on pakko malttaa antaa toipumiselle vielä aikaa.

Muuten kippurasarvella ajaminen tuntui yllättävän luontevalta ja ennen kaikkea kevyeltä. Alaotteelta ajaminen tuntui vielä vähän huteralta ja vaaralliselta, joten siihen täytyy totutella. Jarruissa oli todella surkeasti pitoa, ne täytyy ajaa kunnolla sisään ja ehkä putsailla levyt liuottimella. Mutta ihan ekana pitää päästä yskästä ja nuhasta eroon.