Kevään avaus

Tänään piipahdin tosi pitkästä aikaa lähiseudun metsäpoluilla. Pakkasta oli pari astetta, maan pinta oli aivan kuiva ja pohja kova, koska se oli vielä jäässä. Paikoitellen polullakin oli vielä jäätä. Erityisesti kaikki talven suosituimmat kävelypolut ja latupohjat olivat paksussa jäässä. Alla oli kesärenkaat (Kenda Nevegal), joten jääkohdissa oli pakko mennä todella hiljaa tai jopa taluttaa. Aluksi päästelin vähän reippaammin, mikä sitten palkittiin kevään ekoilla pannuilla. Mitään ei onneksi sattunut ja matka jatkui, tosin hieman varovaisemmin.

Jää on liukasta

Tubeless osa VIII

Jaaha, taas uusi tubeless-episodi. Tällä kertaa on kuitenkin jotain erilaista kerrottavaa. Tubeless-asennus on välillä aivan hanurista. Sitä helpottamaan voi hankkia kompressorin, napsauttimen tai Bontragerin Flash Chargerin. Flash Charger maksaa 130e, napsautin 55e ja (verkkovirtaa vaativa) kompressori alkaen n. 100e. Internetin tee-se-itse-sivustojen innoittamana väsäsin rengasasennuksen avuksi 1,5 l limupullosta pikku painesäiliön. Otin vanhasta rikkinäisestä jalkapumpusta letkun suutinosineen ja vanhasta sisäkumista schrader-venttiilin. Ymppäsin venttilin limupullon korkkiin ja kiedoin pullon varmuuden vuoksi ilmastointiteippiin. Koko vehkeen hinta jäi muutamaan euroon.

Pelonsekaisin tuntein valmistelin Kendan 2.35-Nevegalit Gorilla-teipein tiivistetyille Pacenti TL28-vanteille ja pumppasin pulloon kuusi baria. Uhmakkaasti en käyttänyt lainkaan saippualiuosta tai muita liukuvoiteita. Otin vanteen venttiilistä sielun irti, kytkin letkun vapaan pään venttiiliin ja toisen pään pulloon. Nevegal melkein nousi vanteelle, mutta ei ihan. Toinen kuuden barin lataus viimeisteli vanteelle nousun napsahtaen. Laitoin litkut perään ja ravistelin normaalisti. Ilma pysyi saman tien. Tämä tubeless-asennus ei vaatinut ainuttakaan hikipisaraa ja painepullon rakentaminen kesti ehkä vartin. Tällainen tavallisen limupullon paineistaminen jännitti totta kai jonkin verran. Räjähdystä ei onneksi tapahtunut, vaan pullo pyyteettömäsi antoi riittävän voimakkaan ja tasaisen ilmavirran renkaan nostamiseksi. Tämä oli siis erittäin onnistunut kokeilu.

TSI-painesäiliö.

Hopeanuoli ekaa kertaa ulkona.

Tänään oli hetki aikaa ja kaunis keli (5 astetta ja aurinkoista), joten kävin testaamassa London Roadia ekaa kertaa ulkoilmassa. Erittäin liukkaasti liikkui hopeanuoli, mutta kuskia kiusasi kova yskä. Sen takia kolme varttia ja reilu 15 km sai riittää. Vaikka varsa kuinka haluaisi kevätlaitumille, on pakko malttaa antaa toipumiselle vielä aikaa.

Muuten kippurasarvella ajaminen tuntui yllättävän luontevalta ja ennen kaikkea kevyeltä. Alaotteelta ajaminen tuntui vielä vähän huteralta ja vaaralliselta, joten siihen täytyy totutella. Jarruissa oli todella surkeasti pitoa, ne täytyy ajaa kunnolla sisään ja ehkä putsailla levyt liuottimella. Mutta ihan ekana pitää päästä yskästä ja nuhasta eroon.

Ajokoira sairastaa

Ajokoira sairastaa, eikä nyt ole kyseessä pyöräkuume. Pakko laittaa vähän selityksiä, miksei ole liikunta viime aikoina maistunut. Kovasti tekisi mieli urheilla, mutta terveys ei ole antanut myöten.

Tammikuun alkupuoli meni energisenä ja terveenä, mutta sitten repesi. Tammikuun kaksi viimeistä viikkoa oli päällä flunssaoireita ja väsymystä. Pari päivää jopa ihan oikeaa kuumetta, mikä on minulle aika harvinaista.

Helmikuun alussa sain olla puolitoista viikkoa terveenä mutta sen perään tuli puolitoista viikkoa pientä flunssaoiretta ilman kuumetta. Sen päälle sain nauttia viisi tervettä päivää, joiden aikana ehdin tehdä kolme treeniäkin, mutta siihen se riemu jäikin ennenkuin alkoi varsinainen jättipotti.

Ensin oli muutama päivä epämääräistä oloa, joka ratkesi lopulta kunnon kuumeeksi. Kolme päivää meni lähinnä nukkuessa punkan pohjalla ja kuumetta oli pahimmillaan päälle 39 astetta. Kuumeen laskettua on ollut useamman päivän lievästi flunssainen ja pöhnäinen olo ja se jatkuu yhä reilun viikon sairastelun jälkeen. Hetken jo luulin taudin olevan menossa ohi mutta tänään tuli taas vähän heikompi olo. Kyseessä on ilmeisesti influenssa, jota en olekaan tietääkseni aiemmin sairastanut. Onneksi ei kuitenkaan mitään sen vakavampaa, tällaista itsestään ohimenevää vain.

Vaikka ei mistään vakavasta olekaan kysymys, on tässä mennyt ohi tosi monta hyvää treenipäivää. Ei voi mitenkään puhua talvikauden kunnonkohotuksesta tai oikein edes kunnon ylläpidosta. Tarkoitus oli tehdä rauhassa pohjaa kevätkaudelle, mutta samaa räpiköimistä tästä näyttää tulevan kuin aikaisempinakin vuosina. Kevät kuitenkin näyttää olevan ajoissa tänä vuonna, joten kunhan tästä tokenee, niin pääsee suoraan keväisille metsäpoluille. Täytyy vaan muistaa aloittaa varovasti, ettei heti iske joku uusi tauti.

Tubeless osa VII

Tämä on vanha asennus viime syksyltä, eikä taida olla hyödyksi oikein kenellekään koska noita renkaita ei enää tehdä, mutta pannaan kuitenkin muistiin nyt kun ehtii kirjoittamaan. Renkaat on kyllä edelleen päällä, mutta käyttöä ei ole ollut kuukausiin.

Löysin varastosta vanhat käytetyt ekan mallin Black Chili Mountain Kingit ja päätin ajaa ne litkutettuna loppuun ennen roskistamista. Takarenkaassa (protection) alkaa nappulat olla lopussa; eturenkaassa (supersonic) on hyvin nappulaa, mutta kyljet on aika herkkänä. Aion kyllä kevätkauden näillä kuitenkin aloittaa, kun olen ne kerran vanteelle saanut.

Shimano XT M775 + Continental Mountain King Protection 2.4
Tämä combo nousi ihan normaalisti ja alkoi pitää ilmaa tarmokkaan ravistelun jälkeen. Ilma on myös pysynyt monta kuukautta ilman sen kummempia toimenpiteitä.

Shimano XT M775 + Continental Mountain King Supersonic 2.4
Vanteelle nostaminen oli aika hankalaa ja ilman pitäminen erityisen hankalaa. Supersonic-kylki on niin ohut ja pientä reikää täynnä, että litku tihkuu sieltä läpi ekstranopeasti. Sain tämän renkaan kuitenkin ajokuntoiseksi, mutta ilmat tulee pihalle parissa vuorokaudessa. Pumpattava siis aina ennen lenkkiä ja kiviin hieromista on syytä välttää.

Maastoukon maantiepyörä: Planet X London Road

Tuossa tammikuun alkupuolella tuli hankittua elämäni ensimmäinen käyräsarvinen. Pitkään olin ajatusta kypsytellyt ja viime kesän asvalttilenkit vahvistivat käsitystä siitä, että joku kunnon tasamaakiituri olisi tarve saada.

Etsin sopivaa uhria aika pitkään. Shimanon maastospedujen ruuvaaminen aitoon maantiepyörään olisi ihan liian suuri häväistys ja maastoukolle maantiepyörien vannejarrut ovat ihan täysin mennyttä maailmaa. Lisäksi olisi myös kivaa, jos pyörään mahtuisi jotkut hiekkatiekelpoiset renkaat ja saisi tarvittaessa lokarit luontevasti kiinni työmatka-ajelua ja arkikäyttöä varten. Näillä ehdoilla kaikki aidot maantiepyörät voi oikeastaan rajata pois. Lopulta brittiläinen postimyyntifirma Planet-X tarjosi sopivimman ehdokkaan: Alu-runko rennon maantiepyörän geometrialla, hiilikuituhaarukka, levyjarrut, kiinnitysreiät lokareille ja haarukoissa tilaa vähän tukevammillekin renkaille. Kaikki tämä kohtuupainoisena kohtuuhintaan ja voittaja oli löytynyt: Planet-X London Road. Joululomalla vielä pamahti sähköpostiin edullinen tarjous edellisen vuosimallin Sram Force 2x10 vaihteilla (riittää hyvin ysipakkamiehelle) ja kaupat tuli. Pirteämmät limen väriset rungot olivat L-kokoisena loppu, joten jouduin tyytymään hillittyyn hopeanharmaaseen. Tuossa alla on kuvia siitä, mitä sieltä sitten tuli. Toistaiseksi tämä fillari on kokenut vain siistiä sisäkäyttöä traineriin kahlittuna. Käyttökokemuksia raportoin sitten keväällä kun on oikeasti päästy tien päälle.

Planet X London Road, size L.

London, Big Ben, get it?

Sram Rival 10 speed - keskitasoa koska halvalla sai...

...mutta hiilikuitua on kuitenkin jarrukahvoissa.

Avid BB7 - vaijerilevarien parhaimmistoa muutaman vuoden takaa.

Tänne mahtuu paksumpikin nakki.

Ja tänne myös, plus lokarin kiinnike tuohon reikään, kiitos.

Vakiona oli 32-milliset Vittoriat teräskaapeleilla. Vaihtunevat kesällä kapeampiin ja taittuviin.

2015 meiningit

Viime vuonna otin tavoitteeksi harrastaa 200 tuntia liikuntaa. Se tavoite tuli täyteen jo lokakuun alkupuolella. Siksipä nostan tämän vuoden tavoitetta neljänneksellä ja tähtään 250 tuntiin. Toivottavasti uusi tavoite ei tee liian tiukkaa. Vuosi 2014 nimittäin sisälsi pari kuukautta vanhempainvapaata, jonka aikana tuli aika hyvin liikuttua. Tältä vuodelta sellainen etuisuus puuttuu ja liikuntaa täytyy harrastaa enemmän arjen ehdoilla.

Maastopyöräkisoissakin aion käydä, mutta ilman ihmeempiä tulostavoitteita. Viime kesänä otin pyöräilytapahtumat vähän liian tosissaan ja seurauksena oli lähinnä epäonnistumisen elämyksiä ja pahaa mieltä. Treenaaminenkin olisi kai pitänyt ottaa vakavasti, jotta tyydyttäviin tuloksiin olisi päässyt. Parempi siis jatkossa ottaa rennommin ja panostaa osallistumisen iloon.

Koska Messilän Bike Park pantiin tylysti kiinni, täytyy ensi kesän ohjelmaan ottaa hissipyörävierailut Calpiksessa ja Sappeessa. Mielellään vaikka useampaan kertaan.

Talvielämys

Tänään koin hienon elämyksen harrastuksen parissa. Siihen ei liittynyt mitään muuta ihmeellistä kuin tavallinen maastolenkki pitkähkön tauon jälkeen. Tarvittiin kymmenen astetta pakkasta, pimeys, hiljaksiin satava lumi, tutut lähimetsät ja kovaksi tamppaantuneet lumipolut. Lopputuloksena oli puolitoista tuntia hurmosta pyörälamppujen valossa. Jäykkäperä Surge toimi hienosti lumen tasoittamilla poluilla ja tavalliset maastorenkaat purivat pakkaslumeen kuin tauti. Lenkin jälkeen ei pyörä kaivannut puhdistusta ja puhdistunut oli myös kuljettajansa mieli. Tämänkin vuoksi maastopyöräilen.

Unelmauraa

Syysmasennus

Allekirjoittaneella tuppaa syksy aina menemään liikunnan suhteen ihan plörinäksi. Kun putoaa marraskuun mustaan hautaan, ulkoilu ei kiinnosta yhtään, väsyttää koko ajan ja lisäksi melkein kaikki pöpöt ja virukset tuntuvat kouraisevan syvältä. Tänä vuonna oli tarkoitus panna syysmasennukselle hanttiin, mutta eihän siinä niin käynyt.

Hankin lokakuun lopulla trainerin (Elite Turbo Muin) muutaman vuoden tauon jälkeen. Trainerin hankkimisen taka-ajatuksena oli välttää viime vuosien totaalilösähdys. Trainerilla rallattelu tuntuikin aluksi niin kivalta, että tein sitä hyvin ahkerasti. Eikä mitään tylsää PK-hinkkausta vaan kovia intervalleja ja korkeaa tehoa. Seurauksena oli sellainen reisijumi, ettei nukkuminen meinannut polvisäryn takia onnistua. Toipumiseen lepäillen ja pilatesrullan kanssa taisi mennä pari-kolme viikkoa.

Syystalven keli on taas ollut hyvin eteläsuomalainen. 0-5 astetta kalseutta, märkää ja harmaata. Vain muutama pakkaspäivä on ollut ja pari kertaa tullut pikkuisen lunta, joka on sulanut saman tien pois. Ei tietoakaan hiihtokeleistä tai valaisevasta lumesta. Näissä olosuhteissa olen halunnut sääliä pyöräkalustoa ja pesukonetta, enkä ole viitsinyt lähteä pyöräilemään ulos.

Syksyn synkän asetelman täydentävät kaksi päiväkotipilttiä, jotka ahkerasti kuskaavat kotiin viruksia ja varastavat venhempiensa yöunista sen, mitä noiden virusten vastustaminen vaatisi. Niinpä on tullut podettua flunssaa lähes joka toinen viikko, tosin yleensä ilman kuumetta. Onneksi ei mitään sen pahempaa. Työssäkäynti ja päivittäiset toimet ovat kyllä jotenkuten onnistuneet, mutta liikuntaa on ollut pakko välttää. Terveinä päivinä olen yrittänyt ehtiä trainerille, hölkälle tai kahvakuulalle, mutta säännöllinen harrastaminen ei ole onnistunut.

Mutta kyllä tästä noustaan vielä. Jostain oudosta syystä on alkanut tehdä mieli jopa juoksulenkille. Tuo ulkona odottava mustuuskaan ei enää tunnu haittaavan, kun taukoa on riittävästi takana. Pian on talvipäivänseisaus ja sittenhän alkaa jo elämä voittaa. Lunta toivon kovasti, että Vantaan pienemmilläkin kuntopoluilla pääsisi hiihtämään. Realistina ymmärrän, että se on varmaan turha toive, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Lupauksen lunastus

Vuoden vaihteessa lupasin harrastaa 200 tuntia liikuntaa vuonna 2014. Tänään se tuli täyteen ja reippaasti jäi vuotta vielä jäljellekin. Sohvalle ei kuitenkaan voi vielä heittäytyä, sillä lupasin myös pyöräillä 2500 km. Siitä tavoitteesta puuttuu enää vain n. 150 km, ei paha.