Korso MTB 2017

Kotikisa on nyt sitten takanapäin. Maalin pääsin, mutta kehnommin tuloksin kuin viime kerralla kaksi vuotta sitten. Aikaa 64 kilsaan meni parikymmentä minuuttia enemmän kuin viimeksi, eli 3:51:03. Sijoitus tällä kertaa 162/193 kaikista 64 km maaliin ajaneista. Ongelmia ei ollut, mutta kunto ei vaan sallinut kovempaa vauhtia. Kuten toki etukäteen arvelinkin. Keli oli jälleen täydellinen: aurinkoinen +16 ja reitti aivan kuiva. Starttijoukossa mentiin pölypilven keskellä kuin biisonilauma, mikä oli aika siistiä.

kuva: MTBreitti.fi

Ensimmäinen kierros oli taas turhan kova. En edes tunkenut starttiruudukossa kovin eteen, vaan aloitin suunnilleen puolivälistä. Silti alussa oli löylyä liikaa. Massan mukana tuli silti mentyä, vaikka syke jumitti samantien yli 180 ja punaisella pysyttiin sitten melkein koko ajan. Reitti oli tehty sillä tavalla fiksusti, ettei polun alkaessa syntynyt mitään isoa sumppua. Pari kertaa piti muutamaksi sekunniksi pysähtyä, mutta siinä kaikki. Letka eteni sujuvasti ja ohi pääsi sekä päästettiin aina tarvittaessa.

          kuva: Tarja Kivirinta

Ekan kierroksen loppua kohti välit kasvoivat ja porukka harveni. Sitä myöden myös vauhti alkoi kirittäjien puutteessa laskea. Aika paljon mietin myös homman jättämistä yhteen kierrokseen, koska kunto ei kestänyt riemumielistä tykittelyä ja alkoi jonkin verran hapottaakin. Päätin kuitenkin jatkaa, ettei blogin nimeä tarvitsisi vaihtaa ajokoirasta sylikoiraksi. Ensimmäinen 32 km kierros kesti minulta 1:50:08.

Toinen kierros menikin sitten kruisaillessa ja kramppeja vältellessä. Voimaa ei pahemmin ollut käytettävissä ja happoja piti pyöritellä pois jaloista aina kun mahdollista. Poluilla oli vielä ihan kiva ajella, mutta tiepätkillä meni rullailuksi. Tokan kierroksen ajoin pääasiassa yksin. Muita näkyi silloin tällöin, mutta kaikilla oli sen verran eri vauhti ettei letkaa päässyt syntymään.

kuva: Ari Alanko

Kulokukkulan huipulla kysyin siellä kisaa seuranneelta sedältä, että onko muita näkynyt. Hän kertoi, että 96 km kärki on kohta tulossa. Yritin sitten pyristellä alta pois, mutta eihän se onnistunut. Noin 60 km kohdalla Ojalan Henkka suhahti ohi. Huusin perään kannustukset ja Fantom häipyi horisonttiin. Muita kuskeja en loppumatkalla enää nähnytkään ja hauskuus päättyi ajassa 3:51:03. Polarin mukaan keskisyke oli 175, maksimi 195 ja kaloreita katosi metsään 3643. Palautumisajaksi se arveli yli kahdeksan päivää.

Kisan jälkeen rullailu kotiin, kanaa grilliin ja jääkylmä vehnäolut terassilla. Illalla katselin vielä netistä DH-maailmancupin Fort Williamin osakilpailun ja totesin, että olipa erittäin hyvä harrastepäivä.

P.S. Joukossa oli riittävän monta 26-tuumaista, että pyöräkuumekin helpotti hetkeksi. En olekaan enää ainoa antiikkiharrastaja.

Pyöräilytapahtumaan pitkästä aikaa

Nyt on taas pitkästä aikaa tiedossa numerolapun kanssa ajelua. Ilmoittauduin Korson maratoniin, joka on tämän viikon sunnuntaina. Tarkoitus on ajaa kaksi kierrosta, eli 64 km. Aikatavoitetta ei oikein pysty asettamaan, koska kunto on ihan arvoitus. Tai sen verran tiedän, että hyvä se ei ole.Tarkoitus on siis pääasiassa nauttia poluista ja yrittää pitää kieli pois vyön alta. Kulokukkulan nousuissa voi vähäsen koetella rajoja, mutta muuten menköön rennosti. Toivottavasti on kiva keli.

Sadas kirjoitus ja sata kilsaa

On ollut taas hiukan pidempää paussia blogaamisesta, eikä polkeminenkaan tässä välillä ole ollut hirveän himokasta. Nyt tuli kuitenkin sadanteen merkintään sopiva aihe kun kävin pitkästä aikaa ajamassa satasen. Aikaa siihen meni 3h50 min.

Keli oli tälle kolealle keväälle tyypillinen. Lämpöä oli 2-6 astetta ja ensimmäisen tunnin satoi hiljaksiin vettä. Sen jälkeen oli aurinkoista, mutta muutaman kerran osui päälle raekuuro. Tuulta oli maltilliset 2-3 m/s lännestä.

Matka meni melko mukavasti, joskin syke ei pysynyt aiotulla peruskestävyysalueella vaan karkasi keskialueelle ja ylämäissä korkeammallekin, vaikka tuntemus oli kevyempi. Kahden ja puolen tunnin jälkeen alkoi tuntua myös lihaksissa. Erityisesti niska, hartiat ja alaselkä tuntuivat jumittavan. Selkeästi harjoituksen puutetta. Oli ehkä turhan pitkä lenkki vielä kauden ja kunnon tässä vaiheessa. Selvisin kuitenkin suunnitelman mukaisesti perille asti, vaikka kolmen tunnin jälkeen pitikin jonkin verran puristaa. Palkinnoksi tästä aherruksesta sain "hienon" Strava Gran Fondo-badgen.

Takaisin satulaan

Tänä viikonloppuna kävin kokeilemassa, josko pyöräily jo onnistuisi. No onnistuihan se maantiellä. Lauantaina ajelin vähän yli tunnin ja tänään kaksi tuntia. Matala- ja keskitehoinen ajo sujuu kutakuinkin normaalisti, mutta mikään revittely ei vielä onnistu. Myöskään putkelta ajoa en viitsinyt vielä kokeilla, koska oikea jalka kävellessä joskus vähän notkahtaa oudosti. Sellainen notkahdus putkelta runtatessa johtaisi melko varmasti kaatumiseen.

Pääasia on kuitenkin, että edes maantieajo onnistuu. Lauantain lenkillä syksyinen viima tuntui kasvoilla suorastaaan suloiselta. Oli myös upeaa, kun veri pääsi kunnolla kiertämään ja sai vetää happea keuhkojen täydeltä. Jo viikonkin urheilutauko veti olon vähän nuutuneeksi. Reidessä näkyy kyllä laajoja sinelmiä eri puolilla, mutta se toimii joka päivä paremmin. Toivon mukaan koipi on pian täydessä iskussa.

Puujalkavitsit ei naurata

Neljä päivää sitten ihan tavallisella iltalenkillä tuli vähän pannutettua. Korson XCO-radan "On the rocks"-osiolla piti ottaa pieni loikka kiven yli kuten sata kertaa aiemminkin, mutta tällä kertaa etupyörä tösähtikin suoraan kiveen ja tangon yli oli pakko mennä. Alastulossa ehdin varoa ranteita ja vähän kierähtää oikealle kyljelle, mutta pahaksi onneksi vastassa oli kivi.

Lopputulokseksi tuli käsivarteen isot (muttei syvät) naarmut, kylkeen mustelma ja pienet naarmut sekä oikeaan reiteen oikein mojova puujalka. Pari päivää tapahtuman jälkeen myös olkapää alkoi tuntua ikävältä tietyissä asennoissa. Vahingot jäivät silti aika vähäisiksi, koska kaikki luut ja naama ovat edelleen ehjiä. Ilman alastulon kiveä olisi varmasti lenkkikin jatkunut, mutta nyt puujalka pakotti rullailemaan kotiin ja ottamaan huilia urheilusta.

Isoin harmi oli Lohjan Oktoberfestin missaaminen viikonloppuna, koska tällä kertaa olisi ollut kaikki edellytykset osallistua. Kaikki nämä vammat kuitenkin paranevat ja sitten pääsen takaisin ajelemaan. Toivottavasti hyvät kelit jatkuvat vielä silloinkin.

Kivikko EK4

Kävin viime maanantaina töiden jälkeen tuulettumassa Kivikossa. Samalla testasin videokameraa rintavaljaissa. Rinnalta kuvattu video vastaa jotenkin paremmin "aitoa" omaa kuvakulmaa kuin kypärän päältä kuvattu. Kypärän päältä kuva jää jotenkin etäiseksi eikä vauhdin oikein tunne välity. Rintaremmikuvauksen tuloksen voi tsekata alta, mallina on Kivikon paras pätkä EK4.

Keinukalliolla havaittu pumptrack!

Tuossa taannoin haikailin pumptrackin perään. Muutama päivä sitten löysinkin sellaisen vahingossa tavallisella maastoajelulla. Keravan Keinukallion juoksuportaiden juureen on pystytetty ovaali komposiittirata. Rata on pienehkö ja mutkat saman suuntaan, joten vähän siinä meinaa mennä pää pyörälle. Ihan limitillä ei myöskään viitsi vetää, koska asvaltille pannuttaminen ei houkuta. Ihan kiva löytö silti ja menen kyllä uudestaankin pumppailemaan.

Googlettelin hieman, ja selvisi, että rata avattiin toukokuussa. Se on siirrettävä ja ensimmäinen sijoituspaikka on Keinukallio. Täytyypä siis käydä kun vielä voi. Keravan kaupungin tiedotteen mukaan radan kohderyhmä on lapset, nuoret ja erityisryhmät. En ole lapsi enkä nuori, joten kuulunen siis erityisryhmään.

Lisää liikkuvaa kuvaa

Voitin tappelun videoeditorin kanssa ja onnistuin tekemään jotensakin kunnollisen pätkän. Tätä kahden minuutin videota varten ajelin pieniä pätkiä edestakaisin liki pari tuntia. Kuvakulmien säätöön ja kameran luokse palaamiseen meni iso osa ajasta, mutta sai siinä mukavasti spurttaillakin. Lenkit ja kuvausreissut täytyy vaan tehdä erikseen. Kameraleikit on silti ihan kivaa vaihtelua.

Tylsät kotivideot

Saadakseni lisää mielenkiintoa harrasteluun hankin GoPro-kameran. Kuvattua materiaalia on jo kertynyt, mutta muu tuotanto tökkii. Editointi GoPro Studio-ohjelmalla on aivan mahdotonta, koska se kaatuilee jatkuvasti ilman selitystä. Lyhyen pätkän onnistuin väsäämään ilman Studion luhistumista. Lopputuloksen voi katsoa tästä alta.

Toisekseen kokeilin yhdistää Dashwarella sykemittarin keräämän syke- ja nopeusdatan videoon. Mallina toimi Littoisten Hullun miehen polku. Nimi on tullut tuntemattomasta hullusta miehestä, joka aikoinaan yritti pilata hienoa polkua virittämällä sinne kaiken maailman esteitä ja ansoja. Sittemmin hullu mies on lopettanut jalon harrasteensa, mutta polun nimi jäi. Tämä video onnistui ihan mukavasti, paitsi että videon rauhaisa polkuhinkkaus on aika tylsää katsottavaa.

Ennätystehtailua Turussa

Viikonloppuna ajelin taas pari maastolenkkiä Turussa. Lauantain kohokohtana oli, kun metsässä tuli vastaan Fantom ihka elävänä. Fantom suhahti hetkessä pusikkoon, mutta hänen erittäin vauhdikas ja vaivaton etenemisensä teki niin syvän vaikutuksen, että intouduin itsekin yrittämään ns. kunnolla. Lopputuloksena oli uusi personal best kuudella Strava-pätkällä. Se oli yllätys, koska kunnon puolesta sellaiseen revittelyyn ei oikein olisi edellytyksiä. Keli oli kyllä optimaalinen, kuivaa kaikkialla eikä liian lämmintä.

Ka-ching!

Lauantain irrottelu tietenkin kostautui sitten sunnuntaina. Melkein koko kehossa oli rajoitin päällä, eikä mitään terävämpää suoritusta saanut irti. Kehnohko nykykunto näkyy ainakin hitaana palautumisena. Vaikka oli taas huippuolosuhteet ja fiiliskin hyvä, en viitsinyt kiusata itseäni paljon tuntia pidempään. Päivän paras anti löytyi Turun lentokentän lähistöltä. Siellä oli paljon enduroprätkien ruopimaa kalliopohjaista huippubaanaa sekä iso alue ao. kuvan mukaista "pumppupätkää." Aallot ovat fillarille vähän liian pitkiä ja loivia sekä pohja turhan pehmeää hiekkaa, joten ihan pelkällä pumppaamisella en oikein päässyt etenemään. Tuota laineikkoa menee kuitenkin ristiin rastiin jos ei nyt ihan kilometrejä niin ainakin useita satoja metrejä, eli kivaa riitti. Samalla muistui mieleen, kuinka hauskaa ja hyödyllistä oli käydä säännöllisesti Munkan pumptrackillä silloin muutama vuosi sitten. Ehkä täytyy retkeillä sinne joku kaunis päivä, vaikka matka Korsosta onkin aika pitkä.

Pumppaamo