Viikonloppuna ajelin taas pari maastolenkkiä Turussa.
Lauantain kohokohtana oli, kun metsässä tuli vastaan Fantom ihka elävänä. Fantom suhahti hetkessä pusikkoon, mutta hänen erittäin vauhdikas ja vaivaton etenemisensä teki niin syvän vaikutuksen, että intouduin itsekin yrittämään ns. kunnolla. Lopputuloksena oli uusi personal best kuudella Strava-pätkällä. Se oli yllätys, koska kunnon puolesta sellaiseen revittelyyn ei oikein olisi edellytyksiä. Keli oli kyllä optimaalinen, kuivaa kaikkialla eikä liian lämmintä.
 |
| Ka-ching! |
Lauantain irrottelu tietenkin kostautui sitten
sunnuntaina. Melkein koko kehossa oli rajoitin päällä, eikä mitään terävämpää suoritusta saanut irti. Kehnohko nykykunto näkyy ainakin hitaana palautumisena. Vaikka oli taas huippuolosuhteet ja fiiliskin hyvä, en viitsinyt kiusata itseäni paljon tuntia pidempään. Päivän paras anti löytyi Turun lentokentän lähistöltä. Siellä oli paljon enduroprätkien ruopimaa kalliopohjaista huippubaanaa sekä iso alue ao. kuvan mukaista "pumppupätkää." Aallot ovat fillarille vähän liian pitkiä ja loivia sekä pohja turhan pehmeää hiekkaa, joten ihan pelkällä pumppaamisella en oikein päässyt etenemään. Tuota laineikkoa menee kuitenkin ristiin rastiin jos ei nyt ihan kilometrejä niin ainakin useita satoja metrejä, eli kivaa riitti. Samalla muistui mieleen, kuinka hauskaa ja hyödyllistä oli käydä säännöllisesti Munkan pumptrackillä silloin muutama vuosi sitten. Ehkä täytyy retkeillä sinne joku kaunis päivä, vaikka matka Korsosta onkin aika pitkä.
 |
| Pumppaamo |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti