Ajokoira sairastaa

Ajokoira sairastaa, eikä nyt ole kyseessä pyöräkuume. Pakko laittaa vähän selityksiä, miksei ole liikunta viime aikoina maistunut. Kovasti tekisi mieli urheilla, mutta terveys ei ole antanut myöten.

Tammikuun alkupuoli meni energisenä ja terveenä, mutta sitten repesi. Tammikuun kaksi viimeistä viikkoa oli päällä flunssaoireita ja väsymystä. Pari päivää jopa ihan oikeaa kuumetta, mikä on minulle aika harvinaista.

Helmikuun alussa sain olla puolitoista viikkoa terveenä mutta sen perään tuli puolitoista viikkoa pientä flunssaoiretta ilman kuumetta. Sen päälle sain nauttia viisi tervettä päivää, joiden aikana ehdin tehdä kolme treeniäkin, mutta siihen se riemu jäikin ennenkuin alkoi varsinainen jättipotti.

Ensin oli muutama päivä epämääräistä oloa, joka ratkesi lopulta kunnon kuumeeksi. Kolme päivää meni lähinnä nukkuessa punkan pohjalla ja kuumetta oli pahimmillaan päälle 39 astetta. Kuumeen laskettua on ollut useamman päivän lievästi flunssainen ja pöhnäinen olo ja se jatkuu yhä reilun viikon sairastelun jälkeen. Hetken jo luulin taudin olevan menossa ohi mutta tänään tuli taas vähän heikompi olo. Kyseessä on ilmeisesti influenssa, jota en olekaan tietääkseni aiemmin sairastanut. Onneksi ei kuitenkaan mitään sen vakavampaa, tällaista itsestään ohimenevää vain.

Vaikka ei mistään vakavasta olekaan kysymys, on tässä mennyt ohi tosi monta hyvää treenipäivää. Ei voi mitenkään puhua talvikauden kunnonkohotuksesta tai oikein edes kunnon ylläpidosta. Tarkoitus oli tehdä rauhassa pohjaa kevätkaudelle, mutta samaa räpiköimistä tästä näyttää tulevan kuin aikaisempinakin vuosina. Kevät kuitenkin näyttää olevan ajoissa tänä vuonna, joten kunhan tästä tokenee, niin pääsee suoraan keväisille metsäpoluille. Täytyy vaan muistaa aloittaa varovasti, ettei heti iske joku uusi tauti.

Tubeless osa VII

Tämä on vanha asennus viime syksyltä, eikä taida olla hyödyksi oikein kenellekään koska noita renkaita ei enää tehdä, mutta pannaan kuitenkin muistiin nyt kun ehtii kirjoittamaan. Renkaat on kyllä edelleen päällä, mutta käyttöä ei ole ollut kuukausiin.

Löysin varastosta vanhat käytetyt ekan mallin Black Chili Mountain Kingit ja päätin ajaa ne litkutettuna loppuun ennen roskistamista. Takarenkaassa (protection) alkaa nappulat olla lopussa; eturenkaassa (supersonic) on hyvin nappulaa, mutta kyljet on aika herkkänä. Aion kyllä kevätkauden näillä kuitenkin aloittaa, kun olen ne kerran vanteelle saanut.

Shimano XT M775 + Continental Mountain King Protection 2.4
Tämä combo nousi ihan normaalisti ja alkoi pitää ilmaa tarmokkaan ravistelun jälkeen. Ilma on myös pysynyt monta kuukautta ilman sen kummempia toimenpiteitä.

Shimano XT M775 + Continental Mountain King Supersonic 2.4
Vanteelle nostaminen oli aika hankalaa ja ilman pitäminen erityisen hankalaa. Supersonic-kylki on niin ohut ja pientä reikää täynnä, että litku tihkuu sieltä läpi ekstranopeasti. Sain tämän renkaan kuitenkin ajokuntoiseksi, mutta ilmat tulee pihalle parissa vuorokaudessa. Pumpattava siis aina ennen lenkkiä ja kiviin hieromista on syytä välttää.

Maastoukon maantiepyörä: Planet X London Road

Tuossa tammikuun alkupuolella tuli hankittua elämäni ensimmäinen käyräsarvinen. Pitkään olin ajatusta kypsytellyt ja viime kesän asvalttilenkit vahvistivat käsitystä siitä, että joku kunnon tasamaakiituri olisi tarve saada.

Etsin sopivaa uhria aika pitkään. Shimanon maastospedujen ruuvaaminen aitoon maantiepyörään olisi ihan liian suuri häväistys ja maastoukolle maantiepyörien vannejarrut ovat ihan täysin mennyttä maailmaa. Lisäksi olisi myös kivaa, jos pyörään mahtuisi jotkut hiekkatiekelpoiset renkaat ja saisi tarvittaessa lokarit luontevasti kiinni työmatka-ajelua ja arkikäyttöä varten. Näillä ehdoilla kaikki aidot maantiepyörät voi oikeastaan rajata pois. Lopulta brittiläinen postimyyntifirma Planet-X tarjosi sopivimman ehdokkaan: Alu-runko rennon maantiepyörän geometrialla, hiilikuituhaarukka, levyjarrut, kiinnitysreiät lokareille ja haarukoissa tilaa vähän tukevammillekin renkaille. Kaikki tämä kohtuupainoisena kohtuuhintaan ja voittaja oli löytynyt: Planet-X London Road. Joululomalla vielä pamahti sähköpostiin edullinen tarjous edellisen vuosimallin Sram Force 2x10 vaihteilla (riittää hyvin ysipakkamiehelle) ja kaupat tuli. Pirteämmät limen väriset rungot olivat L-kokoisena loppu, joten jouduin tyytymään hillittyyn hopeanharmaaseen. Tuossa alla on kuvia siitä, mitä sieltä sitten tuli. Toistaiseksi tämä fillari on kokenut vain siistiä sisäkäyttöä traineriin kahlittuna. Käyttökokemuksia raportoin sitten keväällä kun on oikeasti päästy tien päälle.

Planet X London Road, size L.

London, Big Ben, get it?

Sram Rival 10 speed - keskitasoa koska halvalla sai...

...mutta hiilikuitua on kuitenkin jarrukahvoissa.

Avid BB7 - vaijerilevarien parhaimmistoa muutaman vuoden takaa.

Tänne mahtuu paksumpikin nakki.

Ja tänne myös, plus lokarin kiinnike tuohon reikään, kiitos.

Vakiona oli 32-milliset Vittoriat teräskaapeleilla. Vaihtunevat kesällä kapeampiin ja taittuviin.

2015 meiningit

Viime vuonna otin tavoitteeksi harrastaa 200 tuntia liikuntaa. Se tavoite tuli täyteen jo lokakuun alkupuolella. Siksipä nostan tämän vuoden tavoitetta neljänneksellä ja tähtään 250 tuntiin. Toivottavasti uusi tavoite ei tee liian tiukkaa. Vuosi 2014 nimittäin sisälsi pari kuukautta vanhempainvapaata, jonka aikana tuli aika hyvin liikuttua. Tältä vuodelta sellainen etuisuus puuttuu ja liikuntaa täytyy harrastaa enemmän arjen ehdoilla.

Maastopyöräkisoissakin aion käydä, mutta ilman ihmeempiä tulostavoitteita. Viime kesänä otin pyöräilytapahtumat vähän liian tosissaan ja seurauksena oli lähinnä epäonnistumisen elämyksiä ja pahaa mieltä. Treenaaminenkin olisi kai pitänyt ottaa vakavasti, jotta tyydyttäviin tuloksiin olisi päässyt. Parempi siis jatkossa ottaa rennommin ja panostaa osallistumisen iloon.

Koska Messilän Bike Park pantiin tylysti kiinni, täytyy ensi kesän ohjelmaan ottaa hissipyörävierailut Calpiksessa ja Sappeessa. Mielellään vaikka useampaan kertaan.

Talvielämys

Tänään koin hienon elämyksen harrastuksen parissa. Siihen ei liittynyt mitään muuta ihmeellistä kuin tavallinen maastolenkki pitkähkön tauon jälkeen. Tarvittiin kymmenen astetta pakkasta, pimeys, hiljaksiin satava lumi, tutut lähimetsät ja kovaksi tamppaantuneet lumipolut. Lopputuloksena oli puolitoista tuntia hurmosta pyörälamppujen valossa. Jäykkäperä Surge toimi hienosti lumen tasoittamilla poluilla ja tavalliset maastorenkaat purivat pakkaslumeen kuin tauti. Lenkin jälkeen ei pyörä kaivannut puhdistusta ja puhdistunut oli myös kuljettajansa mieli. Tämänkin vuoksi maastopyöräilen.

Unelmauraa

Syysmasennus

Allekirjoittaneella tuppaa syksy aina menemään liikunnan suhteen ihan plörinäksi. Kun putoaa marraskuun mustaan hautaan, ulkoilu ei kiinnosta yhtään, väsyttää koko ajan ja lisäksi melkein kaikki pöpöt ja virukset tuntuvat kouraisevan syvältä. Tänä vuonna oli tarkoitus panna syysmasennukselle hanttiin, mutta eihän siinä niin käynyt.

Hankin lokakuun lopulla trainerin (Elite Turbo Muin) muutaman vuoden tauon jälkeen. Trainerin hankkimisen taka-ajatuksena oli välttää viime vuosien totaalilösähdys. Trainerilla rallattelu tuntuikin aluksi niin kivalta, että tein sitä hyvin ahkerasti. Eikä mitään tylsää PK-hinkkausta vaan kovia intervalleja ja korkeaa tehoa. Seurauksena oli sellainen reisijumi, ettei nukkuminen meinannut polvisäryn takia onnistua. Toipumiseen lepäillen ja pilatesrullan kanssa taisi mennä pari-kolme viikkoa.

Syystalven keli on taas ollut hyvin eteläsuomalainen. 0-5 astetta kalseutta, märkää ja harmaata. Vain muutama pakkaspäivä on ollut ja pari kertaa tullut pikkuisen lunta, joka on sulanut saman tien pois. Ei tietoakaan hiihtokeleistä tai valaisevasta lumesta. Näissä olosuhteissa olen halunnut sääliä pyöräkalustoa ja pesukonetta, enkä ole viitsinyt lähteä pyöräilemään ulos.

Syksyn synkän asetelman täydentävät kaksi päiväkotipilttiä, jotka ahkerasti kuskaavat kotiin viruksia ja varastavat venhempiensa yöunista sen, mitä noiden virusten vastustaminen vaatisi. Niinpä on tullut podettua flunssaa lähes joka toinen viikko, tosin yleensä ilman kuumetta. Onneksi ei mitään sen pahempaa. Työssäkäynti ja päivittäiset toimet ovat kyllä jotenkuten onnistuneet, mutta liikuntaa on ollut pakko välttää. Terveinä päivinä olen yrittänyt ehtiä trainerille, hölkälle tai kahvakuulalle, mutta säännöllinen harrastaminen ei ole onnistunut.

Mutta kyllä tästä noustaan vielä. Jostain oudosta syystä on alkanut tehdä mieli jopa juoksulenkille. Tuo ulkona odottava mustuuskaan ei enää tunnu haittaavan, kun taukoa on riittävästi takana. Pian on talvipäivänseisaus ja sittenhän alkaa jo elämä voittaa. Lunta toivon kovasti, että Vantaan pienemmilläkin kuntopoluilla pääsisi hiihtämään. Realistina ymmärrän, että se on varmaan turha toive, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Lupauksen lunastus

Vuoden vaihteessa lupasin harrastaa 200 tuntia liikuntaa vuonna 2014. Tänään se tuli täyteen ja reippaasti jäi vuotta vielä jäljellekin. Sohvalle ei kuitenkaan voi vielä heittäytyä, sillä lupasin myös pyöräillä 2500 km. Siitä tavoitteesta puuttuu enää vain n. 150 km, ei paha.

Hymyile, olet lämpökamerassa

Pitäisi varmaan olla huolissaan, sillä lycramyrkytys on pahentunut ja asvaltilla ajelu on alkanut kiinnostaa. Silloin tällöin tulee vietyä nakkikumimaasturia pitkin pikkuteitä. Toistaiseksi pisimmät siivut ovat olleet sadan kilometrin mittaisia.

Tajusin, että maantiepyöräilyn idea ja viehätys piilee pikkuteillä. Aiemmin olen ajanut joko kevyen liikenteen väylillä jopoteinien ja koirantaluttajien seassa tai valtatien laidassa rekkojen ravisteltavana. Perseestähän se oli. Pikkuteillä meininki on ihan eri: maalaismaisemia, pikkukyliä, mäkisiä ja mutkaisia teitä eikä liikennettä melkein ollenkaan. Vaihtelevia teitä ajellessa mielenkiinto pysyy yllä, eikä paikatkaan puudu niin pahasti. Esimerkiksi Boxintie Sipoossa on kuin kevyt vuoristorata-ajelu, jossa moottori olet sinä.

Kuinka sitten löysin nämä maalaistiet? Siitä on kiittäminen Stravan reittityökalua. Sen avulla voi kartalla suunnitella reitin, joka sitten tallennetaan ja näkyy Stravan älypuhelinsovelluksessa reissun päällä. Parasta on heatmap-toiminto, joka näyttää "kuumana" Strava-käyttäjien eniten ajamat reitit. Heatmapin avulla näkee helposti suosituimmat eli parhaimmat tienpätkät. Ei tarvitse arvailla, mitkä tiet sopivat pyöräilyyn.

Heatmap näyttää suositut reitit punaisella

Kun älypuhelin on ohjaintangossa kiinni, oman gps-sijainnin ja reitin saa aina tarvittaessa näkyviin. Sovellus seuraa valittua reittiä, mutta ei huomauta käännöksistä automaattisesti. Reittiä kannattaa siis jonkin verran painaa mieleen, jotta esim. risteystä lähestyttäessä voi avata kartan ruudulle ja tarkistaa, mihin suuntaan aiottu reitti viekään. Minulle reittityökalu on mahdollistanut turvallisen tutkimusmatkailun tuntemattomilla pikkuteillä ja samalla kuin varkain tehnyt asvaltin hinkkaamisesta mielekästä.

Uutta rautaa, eikun muovia: Trek Remedy 9.9

Elokuun alussa uskollinen ratsuni 2009-vuosimallin Gary Fisher Roscoe murtui neljän vuoden palveluksen jälkeen. Toivoin takuusta uutta takaswingiä, mutta sitä ei järjestynyt enää noin vanhaan pyörämalliin, eikä samanlaista runkoakaan enää ollut saatavilla. Roscoen valmistus on lopetettu samoin kuin Gary Fisher-merkkisten pyörien. Vastineeksi tarjottiin 2013-mallinen Trek Remedy 9.9-runko. Suostuin tarjoukseen oikopäätä, koska hiilikuiturunko malliston yläpäästä on huomattava parannus entiseen liki perusmalliin verrattuna.

12,18 kg tällä setupilla

Eilen sain Roscoen korvaajan käsiini kasattuna Roscoen vanhoilla osilla. Etuvaihtaja, ohjainlaakeri, keskiölaakeri ja taka-akselin kiinnitys piti vaihtaa uusiin standardien muuttumisen takia. Jouduin tietysti maksamaan uudet osat sekä osien vaihtotyön, mutta loppusumma on aivan mitätön verrattuna runkojen arvon erotukseen. Trekin takuu pitää kyllä asiakkaan erittäin tyytyväisenä. Mistään ei niuhotettu eikä yritetty tinkiä, vaan tiskiin lyötiin heti sellainen ehdotus, että minä asiakkaana olin melkeinpä onnellinen siitä että runko katkesi. Kiitoksen ansaitsee myös asian sujuvasti hoitanut pyöräliike Lundberg Keravalla.

Vanha iskari oli sattumalta sopivan mittainen

Sitten vähän ensivaikutelmia uudesta tulokkaasta. Nelisen tuntia olen ehtinyt jo kokeilla, joten jotain sanottavaakin jo on. 2013 Remedyssä on sentti enemmän joustoa kuin Roscoessa, joten Trekin tarkoittamaan geometriaan verrattuna keulakulma on nyt asteen verran jyrkempi ja keskiö aavistuksen matalammalla, koska käytössä on Roscoen entinen 140mm joustava keula. Pyörä tuntuikin jotenkin matalammalta myös ajaessa. Tasapaino pysyy paremmin ja vauhdissa meno on vakaampaa, mutta etenkin eilisellä säätölenkillä kammet kolisivat helposti kiviin ja etupyörä jotenkin tökki esteisiin. Tänään tuntui kuitenkin jo paljon sujuvammalta, taisin ehkä tottua uusiin mittoihin. Takalinkussa olisi säädettävä Mino-link, jolla keskiötä saa vähän nostettua. Samalla kuitenkin keulakulma jyrkkenisi entisestään, ja sitä en halua. Voi olla, että täytyy vaivihkaa katsella pidempää keulaa jostain.

Pohkeenkolhija ympyröitynä, Mino-link sen vieressä oikealla

Ensilenkillä huomasin, että takahaarukassa oleva terävähkö kulma ottaa perän joustaessa kiinni pohkeen sisäsyrjään esim. dropeissa ja röykkyisissä alamäissä. Kosketus oli sen verran kova, että hiljalleen alkoi jopa tehdä pohkeessa kipeää. Tänään ei vaiva kuitenkaan ollut yhtään niin paha. Ehkä opin tiedostamattani väistämään osumaa. Eiköhän tuon kanssa opi vielä elämään. Tässä mallissa takahaarukkakin on kokonaan hiilikuitua. Kuitu on aika herkkää teräville kolhuille, joten sitä on tarvis suojata. Haarukan yläputkissa ja eturungon alaputkessa on tuollainen "Carbon armor" ja haarukan alaputkea suojaa ketjun iskuilta paksu kuminen patukka.

Jykevä haarukansuoja

Aikoinaan jo Roscoessa ihastuin ABP-rakenteeseen, ja sellainen on Remedyssäkin. Siinä jousituksen takimmainen nivel on taka-akselin ympärillä ja ideana on, että jousitus säilyttää liikkumavaransa jarrutuksen aikana. Esim. single pivot-rungoissa (kuten aiemmin omistamani Mountain Cycle Fury) jarruttaminen jumittaa takajousitusta. ABP toimii ihan oikeasti ja sopii erittäin hyvin minulle, koska jarruttelen aivan liikaa alamäissä.

ABP-nivel taka-akselilla

Ei karppaajille

Kaiken kaikkiaan täällä on nyt erittäin tyytyväinen pyöräilijä. Remedy on kevyt mutta silti jykevä ja hyvin luotettavan oloinen. Runko on aivan nappikokoinen minulle ja jousitus toimii loistavasti. Toki pientä päivitystarvettakin keksin saman tien. Tuossa on rungon sisäinen letkunvienti Reverb Stealth-hissitolpalle, joten sellainen on varmaan hankittava. Täytyy myös hankkia napoihin päätyholkit, jotta saa vaihdettua taka-akselin takaisin 12x142-moodiin. Niin ja sitä pidempää keulaa pitää kokeilla jos vaikka käytettynä tulee vastaan sopiva 150-160-millinen . Muuten kaikki on just eikä melkein ja kilometrejä on toivon mukaan edessä runsain mitoin.

Keppi tarttui keskiöakseliin

Anti-psyykkausta: Et vaan osaa

Tubeless osa VI

Parit litkutusmuistiinpanot:

Shimano XT M775 + (käytetty) Kenda Nevegal DTC 2.35
Melko helposti nousi jalkapumpulla saippuaveden avulla. Piti ilmaa samantien.

DT XR400 + Onza Canis FR 2.25
Vanne tiivistetty kierroksella Gorilla tapea ja Joe's noflats-vannenauha käytössä. Asennus vaati lopulta huoltamokäynnin, jalkapumpulla en saanut mitenkään nousemaan. Kompressorilla nousi samantien ja tuli heti pitäväksi.

Oli hieman työlästä saada vanha rengas (Maxxis Aspen) pois vanteelta, koska litku oli liimannut kumin ja Noflats-nauhan niin tiukasti yhteen.