Söderkullan kymppi

 

Kuva Pilvijärven luontopolulta

Viime syksynä pojalla oli salibandyn sarjapelejä Ingman areenalla Sipoon Söderkullassa. Koronaviruksen takia pelejä ei saanut jäädä katsomaan, joten kävin niiden aikana kävelemässä paikallisia ulkoilureitteja. Ulkoilureiteiltä bongasin maalattuja merkkejä puissa ja pirun hyvän näköisiä polkuja. Niiden perusteella arvelin, että alueella on kenties jopa merkattua maastopolkua. Nettiselailu osoitti että Söderkullassa on tosiaan merkitty polku ulkoilijoille, polkujuoksijoille ja maastopyöräilijöille. Pituutta on joko 10 tai 5 km.

Tällä viikolla pojalla oli taas salibandyn harjoitusmatsi ÅIF:n kanssa samaisessa paikassa. Viime vierailun ja nettiselailun perusteella latasin Remedyn telineelle, kun lähdimme kohti Sipoota. Kun juniori oli löytänyt Ingman areenan ovista sisään, vedin ajokamat päälle ja lähdin etsimään reittiä. Helposti löytyi puiden kylkeen maalatut merkit ja pääsin reitille.

Ja kylläpä oli hieno reitti! Märät paikat oli esimerkillisesti sorastettu, ettei tarvinnut painia mudassa. Teräväprofiilista korkeusvaihtelua piisasi. Muutama ylämäki oli ihan pakko työntää, kun oli liian teknistä tai jyrkkää. Ajoin myötäpäivään. Reitin saa ajaa molempiin suuntiin ja veikkaan, että molempiin suuntiin saa kivaa alamäkeä ja joutuu myös tunkkaamaan. Aivan pohjoisimmassa osassa oli tylsää metsäautotietä, mutta oikeastaan siinä oli lepuuttava rullailu ihan paikallaan. Lopussa oli taas mukavaa kalliokikkailua ja juurakkopolkua.

Hieno maastopolkureitti oli. Ajoin sen kympin ja ajan salliessa kertasin hieman alkupäätä uudestaan. Se vitosen kieppi jäi vielä kokeilematta. Radan flow ei ollut koko ajan ihan täydellinen, mutta ihan kunnon maastopyäräilyä oli tarjolla. Bonuksena sai Pilvijärven hienot maisemat, ja hienoa oli myös se, että vastaan tulevat sipoolaiset kävelijät ja koiran ulkoiluttajat suhtautuivat kohtaamisiin hymyillen. Menen toistekin, ja vedän sitten vaikka vaihteeksi vastapäivään ja testaan myös sen vitosen.

Tuossa vielä Strava-linkki