Tulin Korson XCO-kisassa kahdeksanneksi. Kymmenestä kuljettajasta. Harrastesarjassa. Juhuu.
Ihan hauskaa oli kuitenkin. Vaikka suurimman osan aikaa ajoin ihan yksinään näkemättä muita, numerolappu antoi silti reippaasti hehkua etenemiseen. Polar arvioi suoritteen kategoriaan "maksimiharjoitus plus". 13 km, virallinen loppuaika 52:11, keskisyke 185, maksimi 200 ja kaloreita hukkui reitille 1057. Tavallisella lenkillä ei ikinä tule vedettyä tuollaisella sykkeellä, joten harrastesarjankin kisoihin on ihan perusteltua osallistua jos haluaa päästä ottamaan itsestä kaikki irti. Kun järjestäjät näkevät valtavasti vaivaa radan merkkauksessa ja muussa järjestelyssä, on oikein kiva että he antavat meidän jämäsarjalaistenkin tulla mukaan kohtuullista korvausta vastaan.
Lähdin kisaamaan teräsjäykkiksellä, koska yleisjuhtatäpärini Roscoe murtui. (Takuukäsittely on muuten heilahtanut eteenpäin melko muikein tuloksin, mutta siitä myöhemmin lisää.) Täysjoustolla olisin varmaan ollut jonkin verran nopeampi, mutta en lähtisi syyttämään hitaasta kulusta kalustoa. Ensiksi voi tarkastella kriittisesti omaa kuntoa, toiseksi ajotekniikkaa. Jäykkäperä kulki kivikoissakin ihan kivasti, mutta omat linjavalinnat olivat välillä aika tökkiviä. On muuten ärsyttävää, kuinka 29-vallankumous saa jääränkin pohtimaan, että olisiko se isopyörä kuitenkin tässäkin kohtaa tosi paljon nopeampi ja parempi. Olisihan se varmaan, mutta palataan asiaan sitten kun kuskissa ei ole enää mitään parannettavaa.
Rengasvalinta vahingossa onnistui. Edessä Ardent, takana Aspen; molemmat Maxxis ja 2,25 leveät. Koko viikon on sadellut, paitsi sopivasti tänään paistoi aurinko. Koska harrasteryhmän startti oli vasta klo 15, rata oli jo käytännössä kuiva. Yksi savisempi kohta oli, jossa Aspen suti railakkaasti. Muuten ei ollut pidon kanssa ongelmia.
Alkuvauhti oli jälleen kerran iso shokki ja jäin viimeiseksi. Sovittelin pitkään punaista lyhtyä käteeni, mutta ekan kierroksen puolenvälin jälkeen onnistuin ohittamaan pari kilpakumppania ja niille sijoille sitten jäin. Jossain vaiheessa keho vain tottui siihen, että sydän on koko ajan kurkussa ja henki alkoi kulkea paremmin. Toisella kierroksella linjavalinnat tai linjalla pysyminen oli kuitenkin tosi huonoa ja aiheutti tökkimistä. Väliajat menivät näin: starttiluuppi (1,4 km) 3:13, sij 10, +24s johtajasta. 1. koko kierros 23:54, sij 8 +4:01. 2. kierros 25:04 sij 8, +7:49. Maalissa edelläolevaan oli eroa 44s ja jäljessä tulevaan 1:03, joten ei tosiaan tarvinnut mitään sekuntitaistoa käydä.
Matkalla tuntui välillä raskaalta, mutta maalissa oli vielä menohaluja pidemmällekin siivulle. Olisi ehkä pitänyt painaa vielä vähän kovempaa. Päätetään tämä kuten edellisetkin kisaraportit: treenata pitää vielä paljon ja kyllämävieläjoskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti