Sunnuntaina jyystetään taas, kun vuorossa on Korso 96 MTB marathon. Minulla on tästä vähän paha aavistus.
Pientä huolta aiheuttaa nimittäin tapahtumassa oleva aikalimitti. Mikäli mielii kolmannelle kierrokselle, pitää kahta kierrosta (64 km) kiertää alle 3h45. Se tekee keskinopeudeksi n. 17 km/h, mikä on minusta maastoajoon aika korkea. Paitsi jos reitistä iso osa on hiekkatietä ja helppoa polkua. Vaikka pääosa poluista on omilta lenkeiltä tuttua, on koko radan nopeus kuitenkin mysteeri, koska en ehtinyt reitin tutustumisajoon mukaan. Viime vuoden voittaja (tietysti Henri Ojala) kiersi kaikki kolme kierrosta aikaan 3:25, joten reitti taitaa olla hyvinkin nopean puoleinen. Toki Ojalan tapauksessa kyse on aivan eri lajin ihmisestä, mutta kuitenkin.
Toinen - ehkä vähän isompi - huolenaihe on akuutti kunto. Juuri tälle viikolle osui taloyhtiön pihakivetystalkoot. Viime sunnuntaina tehtiin pidempi urakka ja sen jälkeen jokainen ilta on mennyt hiekkaa lapioidessa sekä betonilaattoja kanniskellessa ja latoessa. Tuon tyylinen hyötyliikunta on sinänsä erinomainen asia, mutta tällaiselle istumatyöläiselle oudoksestaan aika rankkaa. Lopputuloksena keho tuntuu kaikkea muuta kuin tuoreelta. Jalat ja selkä on jäykkänä ja käsiä kolottaa. Muutaman lenkinkin olen tällä viikolla heittänyt, mutta tahmeaa on ollut. Lauantaille tulee kivitöistä vapaapäivä, toivottavasti se riittää palauttamaan ja rentouttamaan riittävästi.
Jos Korso ysikuutosesta tuleekin kuusnelonen, olkoon sitten niin. Ajamista riittää siinäkin. Yritän kuitenkin puristaa kaksi kierrosta aikarajan puitteissa ja sen jälkeen ei sitten olekaan enää mihinkään kiire. Tällä kertaa tavoitteena ainoastaan maaliin pääsy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti