On torstai, syyskuun 26:s. Aurinko on jo laskenut, lämpöasteita on kuusi. On vain minä, pyörä ja pimeä metsä. Taivaalta valuu jääkylmää tihkua. Tihkusade kastelee kivet ja juuret liukkaiksi. Jos en keskity, kaadun. Tututkin metsäpolut tuntuvat oudoilta, kun pimeys sotkee suuntavaiston. Reilun tunnin ajan kaikki ajovalojen ulkopuolella oleva unohtuu. Kotona otan lämpimän suihkun ja ansaitun lasillisen skotlantilaista lämmikettä.
Tämänkin vuoksi maastopyöräily on parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti