lauantai 29. lokakuuta 2011

Viäläk sääki elät?

Hiljast on blogin kans ollu, mut kyl mää viäl pystys heilun. Ja pyäräilenki joskus.

Heinä- ja elokuu meni asunnon vaihtamisen merkeissä ja syyskuu kului uuteen asuntoon asettuessa. Ajaminen ei juurikaan käynyt mielessä. Maastolenkkejä tuli sinä aikana veivattua vain pari-kolme, joista mieleenpainuvin oli MTB-Turun makkara-ajelu Raision ja Ruskon maastoissa syyskuussa. Elokuussa alkoi taas (lähes) päivittäinen työmatkatempo, joten reisijumi on tullut jälleen tutuksi. Olen kuitenkin viime syksystä viisastuneena yrittänyt ottaa työmatkat erityisen rauhallisesti, koska aika ei aamuisin riitä lämmittelyyn tai venyttelyyn. Tässä asetelmassa nopeusennätykset tuottavat hetkellisen hyvän olon tunteen, mutta syövät jalkoja rotan lailla. Lopputuloksena töissäkäynti voi pilata mukavan harrastuksen, vaikka kyse ei ole monestakaan minuutista. Uudesta rauhallisemmasta asenteesta on ollut apua, mutta silti olen saanut ihan riittävästi tänäkin syksynä kärsiä polvikivusta ja kireistä reisistä.

Uusi asemapaikkani on siis Vantaan Korso, ja tämä seutu alkaa osoittautua oikein maastopyöräilijän sweetspotiksi. Idästä löytyy mutaa ja juurakoita, etelästä kalliobaanaa ja lännestä h**vetin nopeaa neulasränniä. Matkaa kunnon ajomestoihin on joka suuntaan alle viisi kilsaa. Lisäksi työmatkakin taittuu haluttaessa miltei kokonaan metsäpolkuja pitkin.

Tänään kävin painelemassa Tuusulan Mätäkiven maastoissa hiekkaharjuja ja neulasrännejä ja se vauhti oli jotain aivan mieletöntä. Aiemmin lähinnä juurakkohelvettejä kolunneelle oli mahtava tunne, kun maastoajon vauhti oli pelkästään kiinni siitä, kuinka kovaa pystyy polkemaan. Noin keskimäärin kaipaan kyllä teknisempää reittiä, mutta vaihteeksi tuollainen vauhdikkaampi maastopolku tuntui kyllä hienolta. Harmitti vain, että tuli syksyn tullen vaihdettua hyvin rullaavat ja kevyet Rocket Ronit jöötimpiin 2.35 Nevegaleihin.

Korsoon muuttaminen oli siis ajolasien läpi katsottuna varsin hyvä juttu. Ajoporukoita ei ole vielä löytynyt, mutta sekin on työn alla. Jäljistä päätellen muitakin nappulakumifetisistejä on täälläpäin liikkellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti