Tampereen perheloman yhteydessä kävin korkkaamassa Sappee Bike Parkin. Viimeisenä päivän muu perhe lähti junalla kotiin ja minä karkasin pyörähommiin.
 |
| Maisemia Sappeen laelta. Metsää joka suuntaan. |
Matkalla Tampereelta Sappeella poikkesin Kangasalan Prismassa hakemassa evästä. Kaupassa ollessani ulkoa kuului kova jyrähdys ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Mietin, millaista mutapainia onkaan luvassa. Sade kuitenkin lakkasi melko pian ja sade hälveni. Sappeelle saapuessa paistoi mukavasti aurinko.
Kun vähän ennen kolmea (hissit aukesi kahdelta) sain kamat päälle, luruttelin jonkun reitin alas ja ihmettelin hiljaisuutta. Hissin ala-asemalla henkilökunta kertoi, että koko parkissa on (minut mukaan lukien) kaksi kuskia. Neljän maissa tuli mukaan myös isä-poika-parivaljakko ja yksi neljän hengen porukka. Muita pyöräilijöitä en koko päivänä nähnyt. Silti hissillä koko ajan joku tarjoamassa kapulaa takapuolen alle, vuokraamossa henkilö myymässä hissilippuja ja kahviossakin henkilökuntaa. Fasiliteetit olivat erittäin asialliset. Oli ainakin kahvio, siistit vessat ja tavaransäilytys. Pakko oli miettiä miten nää pärjää. Ehkä satuin paikalle vain poikkeuksellisen hiljaisena heinäkuun keskiviikkona. Toivottavasti yleensä on enemmän vipinää.
Yksi syy hiljaisuuteen oli varmaankin päivän sääennuste. Edellisenä päivä oli satanut reippaasti ja keskiviikon ennuste oli aika epävakainen. Neljän aikoihin nousikin sitten kunnon ukkosmyräkkä, mutta eipä siinä, se meni ihan mukavasti katoksessa evästaukoa viettäessä. Ukkoskuuron jälkeen ajo jatkui, mutta liukasta oli. Ennen reissua kaivoin hyllystä WTB Dissent-renkaat alle. Olin niitä joskus pari kertaa kokeillut, mutta noin kilon painoisina niistä ei ainakaan lenkkirenkaiksi ollut. Dissentien pitäisi kuitenkin olla hyvät bike parkeissa. Ja olivathan ne, kunnes tuli märkää.
 |
| WTB Dissent 2.5 |
Dissenteissä on pehmeä kumiseos (42a kai), mutta nappuloiden väli on niin pieni, että ne menevät mudasta ja märästä hiekasta tukkoon. Ajoin Sappeen metsäisempiä enduroreittejä muutaman kerran todetakseni, ettei näillä kumeillä viitsi enempää kokeilla. Metsässä oli vielä märkää edellisen päivän sateista ja Dissent oli luistimeksi oikein hyvä mutta maastorenkaaksi huono, jolloin ajaminen oli aika holtitonta.
Ukkossateen jälkeen varsinaiset bikepark-reititkin olivat pehmeitä ja liukkaita ja siellähän se eturengas sitten haukkasi. En ehtinyt huomata, mitä varsinaisesti tapahtui, mutta kun liike pysähtyi, oli pyörä bermin oikella puolella tanko tulosuuntaan kääntyneena ja itse olin muutaman metri eteenpäin reitin vasemmalla puolella ilmat pihalla mahallani. Fullface-kypärä maksoi juuri sillä hetkellä itsensä takaisin. Suukappaleessa oli hiekkaa ja lippa halki, mutta naamani ihan ehjä. Kun henki alkoi kulkea, eräs kanssa-ajelija tuli kyselemään vointia ja neuvoi jarruttamaan mutkissa aiemmin. Hetken keräilyn jälkeen laskin rauhassa hissille ja vitsailin henkilökunnan kanssa kyntöhommista ja maaperätutkimuksesta. Päätin pitää autolla pienen paussin ja itsetutkiskeluhetken. Tuntui kuin olisin saanut pesismailasta rintaan, vasemman käden pikkurilli tuntui oudolta ja käsivarsissa oli naarmuja. Toimintakyky oli kuitenkin jotakuinkin tallella joten jatkoin ajelua.
Ajaminen ei kuitenkaan sujunut entiseen malliin. Kaatuminen vaikutti henkisesti siten, ettei ihan täysillä huvittanut ajaa. Kipeä pikkusormi vaikeutti tangon pitelyä ja rinta muuta liikehdintää. Kokeilin pitkää ja teknisesti helppoa E-Laippa enduroreittiä. Siinä oli kuitenkin ylämakiosuuksia, jotka menivät vaikeaksi koska syvään hengittäminen sattui rintaan. Päätin pistää pillit pussiin.
Sappeella oli erittäin hienoja reittejä ja hyvin rakennettuja bermejä, droppeja ja hyppyjä. Reitit oli hyvin merkattuja ja hyvien opasteiden ansiosta kukaan ei joudu vaarallisiin paikkoihin vahingossa. Hissikapula autettiin aina takapuolen alle, mitä en ole missään muussa bikeparkissa kokenut, ja olosuhteet olivat kunnossa. Mielelläni olisin ajanut enemmänkin, mutta valitettavasti tällä kertaa oma lipsahdus ja epäsopivat renkaat lopettivat hauskanpidon ennen aikojaan.
Nyt päivä pannutuksen jälkeen voi todeta, että vasemman pikkusormen lähinnä kämmentä oleva nivel on venähtänyt, rintakehä on melkein jo parantunut, käsivarsissa on jarruraidat, vasen olkapää tekee tietyissä asennoissa kipeää ja niska on tärkystä jumissa, mutta mitään vakavampaa ei onneksi sattunut. Muutaman päivän lepuuttelulla näistä kyllä pääsee. Pitäisi kaatuilla enemmän, jotta se kävisi sujuvammin ja vähemmillä vahingoilla. Ja rintapanssarin käyttöä täytyy varmaan alkaa harkita.
 |
| Jarrutusraitoja |
