Lohjanharjun MTB-reitti

Kävin tällä viikolla Lohjalla testaamassa vajaa vuosi sitten valmistunutta Lohjanharjun MTB-reittiä. Reitti miellytti niin paljon, että testasinkin lopulta kolme 8 km kierrosta, joista viimeisen aika kovaakin menemistä yrittäen.

Reitille lähdettiin Lohjan jäähallin kulmalta komean kyltin ali

Polku oli pohjaltaan tosi hyvin rullaavaa kangaspohjaa, jossa juuret ei ollut esillä paljon yhtään. Reitin alkupuolella oli hieman teknistäkin haastetta, ja se olikin hauskin osuus ajaa. Iso osa reitistä oli avointa kangasmaastoa, jossa haaste tulee vauhtia lisäämällä ja siellä olikin mukava luukuttaa sen minkä jaksaa. Reitin merkkaus valkoisin tolpin ja maalauksin oli erittäin hyvä ja helppo seurata. Tosin vauhdikkaan alamäen jälkeinen suorakulmajää aina huomaamatta ja menee pitkäksi radalla kuin radalla. Niin tälläkin, mutta onneksi vain ensimmäisellä kierroksella.

Tiukimpiin mutkiin oli lapioitu bermi, ettei flow ala tökkiä

Reitillä oli myös tehty rakennettuja juttuja ja siloitelu pahimpia rouhikoita. Ison droppilaiturin jätin suosiolla vetämättä. Se oli vähän turhan iso ja turhan jyrkässä alamäessä. Olisi se varmaan mennyt, jos olisin jäänyt mittailemaan, mutta nyt halusin vaan ajaa ilman taukoja.

Isompi droppilaituri

Pienemmän tukinylityslavan kiersin ekalla kierroksella, mutta toisella huomasin, että eihän siinä ole mitään ihmeellistä. Sen kun vetää vaan.

Pikkulaituri

Tasamaaosuudet oli mielenkiintoistettu tekemällä polkuun mutkia siten, että suoraa viivaa ei tarvinnut jyystää oikeastaan yhtään. Ainoastaan heinikkoon sorvattu "tasamaa-safari" tuntui hieman liioittelulta.

"Tasamaasafari"

Lukuisissa mutkissa oli kuitenkin kiva pujotella ja harjoitella mutka-ajoa ja painonsiirtoa. Oma toistuva virheeni oli mennä mutkiin sisään liian kovaa, jolloin niistä ei päässytkään enää yhtä kovaa ulos. Pitäisi opetella jarruttamaan jo ennen mutkaa tai jotenkin säilyttämään vauhti mutkassa.

Meriturvan syheröitä

Ylämäet eivät olleet liian raskaita. Yhtäjaksoisesti ei tarvinnut kiivetä liian pitkään ja nousut olivat teknisesti erittäin helppoja.

Hitaammin ajamalla rata on helppo ja kevyt, vauhtia nostamalla vaikeusaste ja kuormitus kasvavat. Mitään vaarallista, mitä ei voisi kiertää ajamalla, reitillä ei ole. Pääasia eli hyvä flow pysyy kaikin tavoin sekä hitaassa, että nopeassa ajamisessa. Itsellä yksi kierros kesti pikkuisen päälle puoli tuntia, mutta ajan kulua ei edes tajunnut, kun reitti tempasi mukaansa.

Kaiken kaikkiaan Lohjanharjun MTB-reitti oli hieno kokemus ja haluan suuresti kiittää kaikkia sen tekijöitä ja tukijoita.

Ainoa henkilökohtainen miinus oli, kun en ajotäpinöissäni huomannut että lähes tyhjällä uimahallin parkkiksellakin täytyy käyttää pysäköintikiekkoa. Nyt kävi huonompi tuuri ja Lohjan kaupunki muistutti siitä unohduksesta pysäköintivirhemaksulla. Siltikin kokemus kokonaisuudessaan jäi positiivisen puolelle.