Turku ja kiva kumara

Viikonlopun tienoilla ehdin pyöräillä vaihteeksi Turussa. Keli suosi, ja mm. Aurajoen rantapolkuja oli nättiä ajella.

Reissuun osui myös oma syntymäpäivä, jolloin suuntasin lenkin Leafin montulle. Siellä oli taas kaivettu paljon lisää sitten viime näkemän ja (isoja) hyndiä alkaa olla aika reilusti. Niistä tosi tekijät vaivaa tempun jos toisenkin.

Mutta tositekijät sikseen; minä olin ajatellut, että lähestyvästä keski-iästä johtuvaa orastavaa ikäkriisiä torjuu parhaiten, kun uskaltaa vihdoin hypätä tuplasta. Oli polvisyndit ja kyynäritkin päällä, joten ei tekosyitä. Mutta ei. Pienestä pöydästä uskalsin vetää. Ja siihenkään en saanut tarpeeksi vauhtia, että takapyörä olisi päässyt ländiin asti. Oli se silti ihan hyvä tapa viettää synttärien aamupäivää.

 Seuraavana päivänä suuntasin Varissuolle ja Lausteelle. Varissuon kallioiden laella on kallioportaikko, joka harrastamisen alkuaikoina oli todella kuumottava paikka. Silloin kun sen ekan kerran uskalsi ja osasi ajaa alas, oli onnistumisen tunne voimakas. Nyt porras tuntui tosi iisiltä, mutta oli siitä kuitenkin hauska vedellä ja muistella menneitä.