Mummolaan kun pyöräilin

Jokin oikosulku taisi taas käydä päässä, kun ehdotin perheelle vierailua Lahden mummolaan siten, että muut menevät autolla ja minä pyörällä. Korson maratoniin valmistautuminen vaatii pitkiä lenkkejä ja laskeskelin, että tässä olisi oiva tilaisuus pyöritellä kampia neljä tuntia.

Aamulla suunnitelma vähän kadutti. Väsytti, koska unta oli takana vauvaperheen tyypilliset 5h 45 min ja päätäkin vähän särki. Kymmeneltä viimein pääsin starttaamaan ja siinähän se väsymys ja päänsärky pikkuhiljaa hälveni. Tilalle tuli semmoinen hyvä fiilis. Kevätilma oli parhaimmillaan, aurinko paistoi täydeltä terältä ja matkalla lämpö vaihteli 14 ja 20 asteen välillä. Olin vaihtanut multipurpose-Trekiin Continentalin 28mm leveät Gatorskinit alle. Ne rullasivat äärettömän herkästi verrattuna renkaisiin joihin maastopyöräilijä yleensä on tottunut. Tämän rengastuksen varjopuolena on valitettavasti aivan järkyttävän näköinen fillari, joka taatusti saisi fillarifoorumin tyylipoliisien sakkolaput rapisemaan ja herkimmät esteetikot oksentelemaan. Melkein oli itsekin pakko ajaa silmät kiinni.

Järkyttävä hökötys

Matka kuitenkin taittui todella jouhevasti. Pidin yhden pienen evästauon, ja vähän päälle 83 km matkaan meni 3 tuntia ja 12 minuuttia. Maantien laidan seurailu on edelleen mielestäni aika tylsää, mutta tällä kertaa ei totaalista pitkästymistä tullut, koska pyörä tuntui kulkevan. Loppumatkasta innostuin Hollolan ylämäissä jopa hieman revittelemään, koska energiaa tuntui olevan tuhlattavaksi. Kädetkään eivät tällä reissulla puutuneet, ainoastaan ahteri jonkin verran.