Tällä viikolla kävin mm. etsiskelemässä lounaasta ja lännestä uusia polkuja. Tarkoituksena on laajentaa reviiriä, jotta voi ajella pitempiä lenkkejä ilman samojen polkujen toistuvaa hinkkaamista. Uutta ajettavaa löytyi kilometritolkulla jo kahdella yrittämällä. Pätkien yhdisteleminen jouhevaksi kokonaisuudeksi ja siirtymien optimoiminen vaatii vielä pientä miettimistä. Tutkimusmatkoilla löytyi tietysti asutuskeskusten takamaiden perushöttöä, kuten esim. allaoleva autonhylky Helsinki-Vantaan lentokentän ja Ruskeasuon hautausmaan välistä.
Lauantaina tarjoutui mahdollisuus poiketa Messilässä, eikä sitä tietenkään voinut jättää käyttämättä. Oli paljon hauskempaa kuin ensimmäisellä kerralla, kun ei enää tarvinnut tuhlata aikaa ja energiaa jännittämiseen. Pikku droppilava alkoi olla jo ihan meh ja jarrukahvatkin saivat välillä olla rauhassa. Kerran vähän halasin äiti maata. Vauhtia ei onneksi ollut siinä kohtaa paljon mitään, mutta ukemi jäi puolitiehen ja se vähän tuntui ranteessa. Muuten kaikki erittäin jees.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti