Korso MTB 2017

Kotikisa on nyt sitten takanapäin. Maalin pääsin, mutta kehnommin tuloksin kuin viime kerralla kaksi vuotta sitten. Aikaa 64 kilsaan meni parikymmentä minuuttia enemmän kuin viimeksi, eli 3:51:03. Sijoitus tällä kertaa 162/193 kaikista 64 km maaliin ajaneista. Ongelmia ei ollut, mutta kunto ei vaan sallinut kovempaa vauhtia. Kuten toki etukäteen arvelinkin. Keli oli jälleen täydellinen: aurinkoinen +16 ja reitti aivan kuiva. Starttijoukossa mentiin pölypilven keskellä kuin biisonilauma, mikä oli aika siistiä.

kuva: MTBreitti.fi

Ensimmäinen kierros oli taas turhan kova. En edes tunkenut starttiruudukossa kovin eteen, vaan aloitin suunnilleen puolivälistä. Silti alussa oli löylyä liikaa. Massan mukana tuli silti mentyä, vaikka syke jumitti samantien yli 180 ja punaisella pysyttiin sitten melkein koko ajan. Reitti oli tehty sillä tavalla fiksusti, ettei polun alkaessa syntynyt mitään isoa sumppua. Pari kertaa piti muutamaksi sekunniksi pysähtyä, mutta siinä kaikki. Letka eteni sujuvasti ja ohi pääsi sekä päästettiin aina tarvittaessa.

          kuva: Tarja Kivirinta

Ekan kierroksen loppua kohti välit kasvoivat ja porukka harveni. Sitä myöden myös vauhti alkoi kirittäjien puutteessa laskea. Aika paljon mietin myös homman jättämistä yhteen kierrokseen, koska kunto ei kestänyt riemumielistä tykittelyä ja alkoi jonkin verran hapottaakin. Päätin kuitenkin jatkaa, ettei blogin nimeä tarvitsisi vaihtaa ajokoirasta sylikoiraksi. Ensimmäinen 32 km kierros kesti minulta 1:50:08.

Toinen kierros menikin sitten kruisaillessa ja kramppeja vältellessä. Voimaa ei pahemmin ollut käytettävissä ja happoja piti pyöritellä pois jaloista aina kun mahdollista. Poluilla oli vielä ihan kiva ajella, mutta tiepätkillä meni rullailuksi. Tokan kierroksen ajoin pääasiassa yksin. Muita näkyi silloin tällöin, mutta kaikilla oli sen verran eri vauhti ettei letkaa päässyt syntymään.

kuva: Ari Alanko

Kulokukkulan huipulla kysyin siellä kisaa seuranneelta sedältä, että onko muita näkynyt. Hän kertoi, että 96 km kärki on kohta tulossa. Yritin sitten pyristellä alta pois, mutta eihän se onnistunut. Noin 60 km kohdalla Ojalan Henkka suhahti ohi. Huusin perään kannustukset ja Fantom häipyi horisonttiin. Muita kuskeja en loppumatkalla enää nähnytkään ja hauskuus päättyi ajassa 3:51:03. Polarin mukaan keskisyke oli 175, maksimi 195 ja kaloreita katosi metsään 3643. Palautumisajaksi se arveli yli kahdeksan päivää.

Kisan jälkeen rullailu kotiin, kanaa grilliin ja jääkylmä vehnäolut terassilla. Illalla katselin vielä netistä DH-maailmancupin Fort Williamin osakilpailun ja totesin, että olipa erittäin hyvä harrastepäivä.

P.S. Joukossa oli riittävän monta 26-tuumaista, että pyöräkuumekin helpotti hetkeksi. En olekaan enää ainoa antiikkiharrastaja.